17.6.18

Mielikuvituksellinen elämäni

Olen se "pieni ihminen" joka ihmettelee "suuren elämän" absurdejakin asioita ja miettii kummallisuuksia. ...edellä ajavassa autossa istuu poro... Saatan usein hymyillä itsekseni näitä miettiessä. Mielikuvitukseni on rajaton. Joku tilanne suorastaan kutkuttaa nauruhermoja.

Kissasta ammennan hyvää oloa. Tässä leijona savannilla tarkkaillen antilooppi- eikun harakkalaumaa.


Sitten rakastun johonkin musiikkiesitykseen ja kuuntelen sen loppuun kunnes tulee toinen. Kuvaan liittyen olen ihastunut Kasperin esitykseen Savanni nukahtaa -teoksesta:



Ilman mielikuvitusta ja ihania harrastuksiani kuolisin varmaan tylsyyteen ja negatiivisiin ihmisiin. Joku saattaa räyhätä, pilkata ja haukkua vaikka kuinka paljon ja se menee ohi kuin vesi hanhen selästä. Hetken säälin sitä huutajaa. Elämä on opettanut, että jokainen saa lopulta katumuksen hetkensä kuten itsellekin on käynyt.

Tässä talutan varjosta päätellen porsasta. Ehkä tytön puheissa kissan laihduttamisesta on jotain perää.


Mutta syöhän se salaattia:


Me too. Taidettiin istuttaa siemenet vähän liian tiheään.


Pötköhäntä. Peräpään kuvaus sopii meistä kahdesta vain toiselle.


Kerran kolmessa kuukaudessa käyn noin 8 kilometrin päässä olevassa keskustassa ostoksilla. Silloin pitää juhlia jotenkin. Perjantaina se oli tervajäätelö. Voi hitsi kun oli hyvää.


Se oli maukasta ja raikasta kuten sarjakuva kertoo :D


Hyvää juhannusta!







3.6.18

Jihuu, taas mennään

Mummeli pääsi avoauton kyytiin. Auto kehräsi kuin kissa ja tunnelma oli villi ja vapaa. Siinä huivi lepatti tuulessa. En ollut köyhä enkä kipee : )

Joku muistanee postaukseni 15.7.2017, jolloin haaveilin näin: "Ajelin avoauton kyydissä lierihatun nauhat ja kiharat hulmuten. Pallokuvioinen kellohame auringon loisteessa hehkuen. Jalassa valkoiset tennarit ja punaiseksi lakatut kynnet ja huulet maailmannaisen ilmettä antamassa.

Todellisuus: Istuin työvaatteissa letukan etupenkillä, kun auto putputti lonksuvalla renkaalla pienen ympyrän asfalttipihalla."

Auto on nyt kunnossa ja säät sallivat katotta huristelun. Hullutusta, mutta onko tämän elämän nyt tarkoitus aina olla niin järkevää : ) Kiitos pojalle tästäkin kokemuksesta!



Pieni kasvimaanikin tuottaa kohta tulosta:


Aurinko on paistanut nyt risukasoihinkin. Uskottava se on : )

13.5.18

Hyvää toukokuun toista sunnuntaita!

Maailmassa on niin paljon äidittömiä ja lapsettomia ihmisiä, että se tekee nöyräksi, hiukan murheelliseksi ja onnelliseksi omista adoptiolapsista. Äiti on kuollut, mutta ei mielessäni. Siellä hän vaikuttaa ja alan jollakin tavalla onnekseni muistuttaa häntä enemmän ja enemmän.

Kuka tietää, minkä niminen on tämä sininen perhonen, joka tuli maistelemaan minua ja toisessa kuvassa katsoo niin veikeästi? Se tuli oikean käteni etusormelle ja kaivoin vasemmalla kameran ja värkkäsin asetukset kohdalleen ja juuri kun olin ottamassa kuvan, se lehahti iloisesti lepatellen kauemmas.



Kissa on mukanani, kun hoitajan järjestäminen olisi ollut vaikeaa. Tuolla se kettu kerran juoksi ja jänis - eivät peräkkäin, mutta toisen perässä olisin voinut juosta ja toinen minun perässäni. Onneksi on tuo ihminen.


En pelkää järveä enää. Paitsi jos siinä on vaahtopäitä - sanoo ihminen.


Taivaanrannanmaalarin luontokuvia:







Onneksi en katsonut Euroviisuja. Hukkaan olisi sekin aika mennyt. Taas ajelemaan Ouluun. Lapaluuhun pistää. Samanlainen oli 10 vuotta sitten eikä se mennyt ohi ilman sähköakupunktiota. Nämä kevätsiivoukset tekevät tepposia talven kangistamalle kropalle.

Mukanani on määrämittaan sahattuja (eikö ollut hienosti sanottu) lautoja, joista teen yrttipenkin pihalleni. Luulin että se on nyt ilmainen, mutta taidan maksaa laudoista sahaamisesta venähtäneenä lihaksena selässäni.

Onnellista äitienpäivää tai muuten vain päivää : )

6.5.18

Asenteesta kiinni

Siinä sitä on motivaatiota pitää itsensä kunnossa, että jaksaa jatkossakin ajella 240 km (yhteen suuntaan) mökille, kävellä metsissä ja mökillä ylipäänsä. Olisi kauhea ajatus, että terveys ei sallisi luonnossa kulkemista. Niinhän siinä sitten tietysti käy, että kun eläkekello kumahtaa, meikäläinen romahtaa sängyn pohjalle.


Yksinäni täällä rapsuttelen rivitalon yhteistä pihaa. Ketään ei kiinnosta. Joku ihanan innostunut nuoripari tosin näkyi haravoivan vielä kevätyössä omaa pihaansa. Ihanaa nähdä rakastunut nuori perhe, joka on luultavasti ostanut ensimmäisen oman kotinsa ja koko elämä on edessä. Se saa itsellekin hymyn huulille ja ihanat muistot mieleen.

Minun on pakko näyttää tämä mahtava Ressu-koiran oivallus, jonka poikani kolumbialainen veli oli instragramiin laittanut. Palaan siihen ajatuksissani uudelleen ja uudelleen.


Vapaasti suomennetuna:
 -Yhtenä päivänä kuolemme, Ressu.
- Varmasti Jaska, mutta muina päivinä emme

Tuota ajatellessa hymyilyttää vielä enemmän. Samaa positiivisuutta toivotan teille kaikille.



1.5.18

Iloista kesän alkua!


Vappu on niin turha, ajattelin vielä viime viikolla, mutta kun aamulla heräsin kissan kehrätessä tyynyn vieressä, sain herätä omia aikojani ja aamukahvit keitettyäni näin pihalla karanneen, taivaansinisen ilmapallon, aurinko paistoi ja lippu liehui aivan ikkunan edessä, ei vappu tuntunutkaan turhalta vaan ihanalta poikkeukselta arjen harmauteen.

Rohkenin laittaa ihka ensimmäistä kertaa oman videoni tänne, vaikka tekniikka ei tottele minua, jotta saisin nuo mustat reunat pois. Klikkaa koko näyttö, niin on parempi. Instagramissa se näyttää hienolta.  Niin, minusta on tullut Instagramin käyttäjä ja se on syönyt bloggaustani, mutta siihen tulee parannus.


Vappuaamu vuonna 2018. Iloista kesän alkua! 


31.3.18

Kissajooga


Kevätauringossa kelliminen on joogista parhain.






20.3.18

Leikkiä uudella kameralla

Kuljin komeasti uusi kamera kaulassa ostoksilla. Viitasaarella oli huomioitu Minna Canthin ja tasa-arvon päivä hienosti. Joka puolella oli Suomen lippuja. Siis ihan joka puolella. Ne oli todella kauniita luonnossa. Kuvaan ei saa sitä tunnelmaa.



Kaupunkihan Viitasaari on, mutta kyllä täällä on samanlainen kirkonkylämeininki kuin Joutsassa, josta olen kotoisin. Samanlainen ikäväestö näkyy kaupoissa pyöriessä ja ihania pikku kauppoja siellä täällä, kaikki tarpeellinen saatavissa, turhuudet karsiutuvat kysynnän puutteessa.

Hiihdin urheasti ja yrittelin pudotella katoilta lunta. Tänään lämmitän saunan. Mutta ne kuvaleikit. Tuossa voin käydä suihkussa saunan jälkeen ;)


"Kala kuivalla maalla"


"Viimeinen pisara" (Vaatii tarkkaa katsomista.)



Siinä on minun latuni. Västäräkki- ja lokkikiveä kaartaen kelkkaraiteelle. Sauva kopsahtaa lumen läpi jäähän eli vaikka lunta on paljon, se on tullut nopeasti viime aikoina ja on sellaista höttöistä.

Kyllä niin nousi respectit Iivoa ja muita hiihtäjiä kohtaan. Se ei ole heikkokuntoisten hommaa. Noh, ehkä kunnon ladulla minäkin sujuttelisin jouhevammin, mutta eiköhän tämä 15 vuoden jälkeen riitä näin :)


Työasiat ei ole käyneet mielessäkään, mutta jotain mielenpohjalta varmaan purkautuu, kun näin unta, että kävelin Helsingissä, kaduilla oli paljon ihmisiä ja susi yritti purra minua, vain minua eikä kukaan tehnyt mitään. Kaikki vaan ottivat kuvia ja se susi bongasi aina minut sieltä ihmisjoukosta, vaikka kuinka yritin piiloutua. Sus siunakkoon, sanoisi mummoni.


Luetuimmat : )