19.4.19

Comeback


Pääsiäinen tuo hyviä muistoja ja on iloinen juhla, vaikka kansakoulussa pidin peukkuja, että Pontius Pilatus olisi pelastanut Jeesuksen, mutta se surkimus meni "pesemään kätensä" 


Ajattelin palailla blogiin väsyttävän talven jälkeen. Kun on oikein "arkiintunut", ei vain ole mitään sanottavaa. Rutiinit imaisivat minut voimallisesti otteeseensa. Joskus vain käy niin.

Iloista pääsiäistä rakkaat blogiystävät!


1.1.19

Onneen ei tarvita paljon

Uuden vuoden unelma kiertyy viileähkön kesäaamun tunnelmiin, kun polttava aurinko viestittelee itsestään männynrunkojen välistä ja pilvien lammaskuoro on saanut johtajan. Uusi aamu ja uusi toivo.

Onnellisten päivien aamuja teille kaikille 2019!


23.12.18

Vähemmistönä omassa kodissani : )

Kotonani on tänä jouluna niin kansainvälistä porukkaa, että olen ainut suomenkielisenä syntynyt suomalainen : ) Ehkä siinä vaaditaan lasi viiniä, että aivot jaksaa edes yrittää espanjalaisen vieraan kanssa espanjaksi puhumista. Onneksi hän osaa englantia ja varmasti oppii sanat "kinkku", "kissa" ja "sauna".

Vai mitä, kissa?
Kissa: ei mitään väliä, minä ymmärrän teitä kaikkia ja vatsan kautta ymmärrys paranee. Hyvää joulua kissalliset - vähän koirallisetkin ja eläimettömät (mitä en voi ymmärtää ;)


17.11.18

Ihanaa olla yli kuusikymppinen

Ihanaa olla yli 60 ja täysin sinut itsensä kanssa. Eksyin eilen vaatekauppaan katselemaan jotain joululahjaa nuorisolle ja oikein ahdistuin muistellessani kuinka joskus epätoivoisesti etsin sieltä jotain pikkujoulukampetta. Äkkiä pois.

Saa leikkiä kameran kanssa kuten yrittää estää pilveä satamasta:


Saa tehdä varjokuvia ilman varjoja, kun sattuu kohdalle:


Välillä iskee murhe tässä marraskuun harmaudessa, mutta hautausmaallakin löydän luonnon kauneutta:


Nainen on vahva, nainen osaa nauttia pienistä asioista, nainen leipoo vaikka kakun:


Jokaisella on se asia, mikä katkaiseen kamelin selän, mutta silloin pitää hakea apua. Minulla se kamelin selkä on murtunut monta kertaa, mutta ei katkennut. Murtumat on luutuneet vahvemmiksi.

Suuttumus on hyvä voimavara. Juuri nyt suututtaa, että lääkärit eivät saa selville kipujani. Näen öisin unta siitä kivusta ja onneksi olen lakannut heräämästä siihen. Olen siis tottumassa kipuun niin, että se tulee uniin eikä herätä. Viime yön unessa selitin lääkärille, mitä kaikkea on jo tutkittu. Lääkärillä oli otsalamppu, jossa oli otsalampun kohdalla numero 91. Lääkäri osoitti siihen kyllästyneenä puheisiini ja sanoi, että hänellä on noin monta ilmistä jonossa joten ei ole sun kanssa aikaa :D

Onneksi minulla on oma terveydenhoitaja. Lisäksi hän pitää huolen, että nousen töihin. Jos nukahdan kahdesta herätyskellosta huolimatta, Muksu kyllä herättää.



Tänään näyttää vihdoinkin paistavan aurinko Oulussakin ja kevät alkaa kohta tulla ja tämänkin pesän lintuset palaavat aikuisina ja tekevät uusia pesiä ja uusia poikasia. Elämä jatkuu!


Ruikutus ei auta, mutta on oikeus hakea apua, vaikka jossain ihmiset kärsivät sodasta, nälänhädästä ja kaikesta kauheudesta. Maailman hauskin mies Ismo Leikola sanoi, että hänestä on tullut niin pyöreä, kun äiti sanoi aina, että syö lautasesi tyhjäksi, kun Afrikassa lapset kuolee nälkään - ja niin hän söi ja söi.

Tässä voimakuva:




24.9.18

Metsän salaisuudet

Olen ollut vähän satumaisella tuulella. Höperöidyin mökille syyslomalla ja tuloksena kuvia.

Metsän reunat ovat salaperäisiä ja vähän pelottaviakin. Minä olen peura ja kurkin pellolle, olisiko siellä syötävää ilman, että vastapäisen metsän varjoista syöksyy jokin uhka.


Ei ollut muita kuin kavereita. Nyt masut pullolleen.


Mäntyvanhus yritti estää minua menemästä metsään. Hetken huokailtuaan se totesi minut vaarattomaksi tuulipukumummeliksi.


Värit juhlivat.


Sitkeyspuu. Kurottelee ylöspäin vaikka mikä olisi.


Rannalla asetuin vesilinnun asemaan ja kurkistelin kasvien lomasta.






Mitä lukijat näkevät alla olevassa kuvassa? (Naps isommaksi.)

 Itse näen Mona Lisan, koiranpennun, akvaariokalan, viheltävän kissan...


Menninkäiset ja minä menimme yöpuulle, missä sitten kenenkin yöpuu.



Eihän se kuu malttanut olla kurkkimatta meidän unia.




9.9.18

Päiväkävelyllä

Sain vihdoin itseäni niskasta ja lähdin etsimään lähiuimarannan. Johan tässä on reilu vuosi asuttukin. Meri ei ole kovin kaukana ja rannalla olen käynyt, mutta uimarantaa en silloin hoksannut.

Puheitta paras eli tässäpä kävelyretken antia:


Tässä pihlaja ja ystävänsä koivu kurkottelevat toistensa luo.



Autio on, vaikka kesäinen ilma. Ihmiset tietävät, että on syksy.



Joku on nostanut purjeet ja viilettelee taivaanrantaan.


Mikä kunnia saada nimensä laivan kylkeen, eikä minkä tahansa laivan.


Onko tämä nyt se "vekseliviidakko", kuten mieheni veli tuppasi sanoa omakotitaloalueista. Olisiko ollut pientä kateutta hänellä ; )


"Liian hyvää ollakseen totta", voisi tästä sanoa.


Päiväkävelyltä päiväunille. Heräsin siihen, että naapurissa laulettiin virsiä. Onneksi tiesin, että siellä oli ristiäiset, muuten olisin jo huolestunut.



26.8.18

Tuoksujen huumaa


Pikku satoni korjaaminen ja ylikasvaneiden tillien tuoksu sai minut miettimään, mikä on maailman paras tuoksu. Se on sellainen, mihin ei kyllästy. Minulle metsämansikkamukin nuuhkiminen on ihanin tuoksukokemus ikinä. Noh tosin siihen ei pääsekään kyllästymään, kun se on niin harvinaista.

Lapsuudesta muistuu, kun isoihin juhliin tehtiin saunan eteistiloissa juhlavoileipiä. Voi mikä tuoksumeri siellä olikaan ja sai veden kielelle. Pullan tuoksu herkistää varmasti raavaankin miehen ja sitten on ruokaan liittymättömiä tuoksuja kuten ruusut, kielot, tuomet tai sateen raikastama luonto.

Mikä on sinun muistosi tuoksusta ja suosikkisi?






Luetuimmat : )