22.4.17

Kesää odotellessa

Koska en grillaa paljon, tein hintavertailun netissä ja hurautin Kaakkurin Bauhausiin ostamaan tee-se-itse -grillin. Heti saatuani osat laatikosta jokin karvainen ja salamannopea syöksyi paikalle. Tietääköhän se, mitä grillissä tapahtuu tuossa osassa :)


Jotkut muistavat vuosien saatossa kunnostamani aitan. Sen isot hirsiportaat mätänivät 60 vuoden jälkeen. Taisin olla osasyyllinen, koska sain kuningasajatuksen eräänä kesänä ja vetäisin suoja-ainetta niihin. Joko se nopeutti tuhoa tai ei. Kolmen vuoden "pitäisi ne aitan portaatkin korjata" -keskustelun jälkeen poika ja miniä menivät oikein varta vasten rakentamaan ne. Tässä lopputulos ja hyrisen tyytyväisyydestä. (Kuva ei ole minun ottama.) Carlosista on tullut oikea jytkypötkäle.


Jatkan ensi kesänä sisäseinien uudelleenmaalaamista/vahausta. Nyt odotan kieli pitkällä, että lumet sulaisivat pikkupihastani Oulussa ja pääsisin istuttamaan niitä samoja kasveja, jotka kukkivat entisen kotini pihalla.

Joku voi kauempaa katsellen pitää minua hulluna, kun yhtäkkiä kumarrun asfaltilla ja alan kuvata pikku lätäkköä. Lopputulos oli tällainen.


Tänä keväänä tulee 20 vuotta leskenä. Kevät 1997 on mielessäni pikkupiirteitä myöten. Puolison terminaalihoito pieniä lapsia hoitaen ja uudessa työpaikassa opetellen oli minun kiirastuleni. Koko negatiivinen tunneskaala koettiin sinä keväänä ja sen jälkeen. Se muutti minut lopullisesti.

Mutta -  kaikilla meillä on murheemme. Toisilla ei ole läheisiä, ei kotia, ei terveyttä. On vainoa, kiusaamista ja kidutusta. Minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas enkä ole se, joka nostaa ensimmäisen kiven. Käteni ei vain nouse siihen edes kuvaannollisesti. Auttakaamme toisiamme aina kun on mahdollista :)


14.4.17

Eläinystävän ruokavalinnat

Mitä syödä pääsiäisenä? Jänistä en missään tapauksessa, missään olosuhteissa milloinkaan. Taloni uudet asukkaat saivat kuvan pupun "perinnöksi". Se kävi ihan tahallaan näyttäytymässä minulle, siitä ei ole epäilystäkään. Pyöri usein ikkunani alla kuten vanhemmat blogilukijani muistavat.


Hevosta en syö. Eilen hypistelin naudan sisäpaistia ja silmiini pisti teksti jotain sellaista, että "juuri teurastettu". Sinne lensi liha takaisin kaappiin. Lampaat ja karitsat saavat myös olla rauhassa minulta. "Kokonaiset" kanat ja varsinkin litistetyt sellaiset (mistä ne markkinahenkilöt noita nimiä ruualle keksii?) jäävät hyllyyn. Ostin sitten valmiita wieninleikkeitä, koska vieraita on tulossa enkä aina halua tarjota kalaa. Tekopyhä minä. Eläintähän nekin on.

Päässäni kaikuu koulusta tieto, että yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan niin iso viljelysala, että sen alan tuotoilla ruokkisi huomattavan määrän ihmisiä.

Hyvää ruokahalua vaan kaikille. En vain voi itselleni mitään, että ajatukset ovat tällaiset. Maalaistalon lapsena söin, mitä eteen laitettiin; juuri teurastettua sikaa, jolla oli ollut nimi. Selkäsauna siitä olisi tullut, jos olisi nirsoillut ruuan kanssa.

Kissan suusta olen pelastanut hiiriä ja lintuja. Kissakin oppi, kun huusin sille, että "tapa se", että jos ei tapa, hiiri viedään pois, jos se suinkin on elinkelpoinen.

Kaupassa koin yllätyksen, kun pääsiäismunia etsin. Ne olivat loppuneet! Onneksi olin ostanut muutaman aikaisemmin. Aion tehdä töhnämunia, kuten varmaan miljoona suomalaista. Nimi on yhtä vastenmielinen kuin nyhtösitäjatätä ja tuo mieleeni ihan jotain muuta, mutta maku on varmaan hyvä.

Munat on pop! Hyvää pääsiäistä : )