12.8.17

Kesä - ennenaikaisesti päättyvä juhla


Tulemme taas, minä ja kissa. Ainakin minä tai ainakin kissa. Tämä järvi tarvitsee muutamat silmäparit vahtimaan tältäkin suunnalta ettei mitään odottamatonta pääse tapahtumaan. Parempi katsoa kuin katua.


Maailmankirjat voivat mennä sekaisin - perhonen hyökkää linnun kimppuun, hiiri grillaa männynkäpyjä ja kettu istuu keinutuoliin alkaen ahnaasti lukea kalastajan almanakkaa. Ei sitä koskaan tiedä.


Tulemme taas - ja ehkä ennen sitä.


20.7.17

Sorvin ääreen rentoutuneena

Vielä on kotona muutama päivä kivaa tekemistä ennen töihin paluuta. Pohjustin taulukankaan Gessolla ennen lähtöä ja kuvakin on mielessäni. "Vävyn" villasukkakin sai alkunsa.

Eilen järvi näytti mereltä. Olipa taas uusi maisema, jollaista en ole ennen nähnyt.


Vastaranta oli kadonnut. Sinne on 13 kilometriä


Tästä kasvaa vielä iiison kuusen latva.


Nyt minulle selvisi sekin, miksi norjalaisella METSÄkissalla on paksu häntä, jota se pitää lähes aina pystyssä, kun se kulkee metsässä: uskoisin, että se on ollut merkkinä kaverikissoille ja pennuille.


Kesä, koivut, sauna. Siinäpä potkua taas talveen.


Täällä rannalla olen ollut viikon ja nähnyt yhden oravan, rantasipin, 3 lokkia ja kaukaa yhden koskelopoikueen. Missä kaikki eläimet? Ai niin kauppareissulla yhden kissan hiiri suussa, mutta sitä en kerro Muksulle.