6.12.17

Suomi 100

Jos isäni eläisi, järjestäisin hänelle juhlien juhlat, vaikka hän ei sellaisesta välittänyt. Hän oli siellä sotien ytimessä, eturintamassa. Vaatimaton ja urhea mies. Eli elämänsä sirpale koteloituneena kainaloon, monille kävi huonommin.


Kysymys kuuluu: annammeko itse sellaisen panoksen elämässä, että tulevilla sukupolvilla on yhtä hyvin kuin meillä tai kuten meille on käynyt: paremmin kuin meillä?



3.12.17

Iloisia projekteja

Kun välillä masentaa niin pirskatisti tämä syystalvi, pitää täyttää elämä kaikella touhuamisella. Kävin taas pensselini kanssa huonekalujen kimppuun.

Olkkarin pöytä. Jalat irti ja maalaamaan. Minulla oli vanhaa Multistoppia ja vetelin sillä kolmeen kertaan. Levy on pinnoitettu enkä irroittanut sitä kuin reunoista ja alapuolen jätin maalaamatta. Hinta 0 euroa, jos ei lasketa sitä, mitä maalista olen joskus maksanut.


Tämmönen siitä tuli. Siinä on siis lasipinta ja maalasin tuon alatason. Ostin pöydän kesällä Tori.fistä jollain viidelläkympillä.


Black Friday mainosti tositarjouksessa 75 eurolla TV-tasoa. Siispä en menetä mitään, vaikka yritän maalata vanhan. Tutkin netistä kuinka lakattu huonekalu maalataan. Soitin rautakauppaan ja kyselin, mikä ero siinä nyt sitten on, että pitää olla kalustemaalia eikä muuta. Myyjä sitten vähän nihkeentyi minulle ja sanoi, että jokainenhan saa maalata, millä haluaa : ) Minulla nimittäin sattuu olemaan HIRVEÄ määrä maalarinvalkoista maalia, mutta ei kalustemaalia. Itsepäisesti aion käyttää sen. Vetäisen sitten joskus sitä kalustemaalia päälle, jos näyttää huonolta.

Lainasin pojalta hiomakoneen. Ostin nipun hiomapaperia. Siinä koko kustannus = 7 euroa.


Karhennus riitti, en hionut kaikkea pois.


Tässä lopputulos. Kolme kertaa maalasin. Ovien lasien ym. vetimien irroitus oli se suurin työ. Pelkäsin koko ajan, että kissa hyppää maalatulle pinnalle, mutta säästyttiin siltä. Jos olisi tullut hauska tassun kuva, ehkä olisin jopa jättänyt siihen. Senhän olisi sitten voinut maalata vaikka eri värisellä - voi miksei hypännyt...


Sitten minulla on vielä yksi projekti, mutta siitä en kerro, jos lapset sattuisivat lukemaan blogiani. Liittyy nimittäin heidän joululahjoihinsa.

Auton ajovalot oli fixausliikkeessä. Umpiot oli sameat ja sain ne satasella taas kiiltäviksi. Vuokrasin auton, että pääsin töihin. Olipa hauska ajella sisältäkin punaisella pienen pienellä Fiiatilla. Siinä oli kaikki, mitä ihminen tarvitsee kaupunkiajossa. Olipa se hassu tunne


Kun tekee kaikkea, mitä on jo monta vuotta pitänyt tehdä, siitä tulee tosi hyvä olo. Tekemättä on vielä paljon, mutta mihin minulla kiire olisi.

Hyvää joulun odotusta "bloggarit" ja satunnaiset lukijat :)