31.3.18

Kissajooga


Kevätauringossa kelliminen on joogista parhain.






20.3.18

Leikkiä uudella kameralla

Kuljin komeasti uusi kamera kaulassa ostoksilla. Viitasaarella oli huomioitu Minna Canthin ja tasa-arvon päivä hienosti. Joka puolella oli Suomen lippuja. Siis ihan joka puolella. Ne oli todella kauniita luonnossa. Kuvaan ei saa sitä tunnelmaa.



Kaupunkihan Viitasaari on, mutta kyllä täällä on samanlainen kirkonkylämeininki kuin Joutsassa, josta olen kotoisin. Samanlainen ikäväestö näkyy kaupoissa pyöriessä ja ihania pikku kauppoja siellä täällä, kaikki tarpeellinen saatavissa, turhuudet karsiutuvat kysynnän puutteessa.

Hiihdin urheasti ja yrittelin pudotella katoilta lunta. Tänään lämmitän saunan. Mutta ne kuvaleikit. Tuossa voin käydä suihkussa saunan jälkeen ;)


"Kala kuivalla maalla"


"Viimeinen pisara" (Vaatii tarkkaa katsomista.)



Siinä on minun latuni. Västäräkki- ja lokkikiveä kaartaen kelkkaraiteelle. Sauva kopsahtaa lumen läpi jäähän eli vaikka lunta on paljon, se on tullut nopeasti viime aikoina ja on sellaista höttöistä.

Kyllä niin nousi respectit Iivoa ja muita hiihtäjiä kohtaan. Se ei ole heikkokuntoisten hommaa. Noh, ehkä kunnon ladulla minäkin sujuttelisin jouhevammin, mutta eiköhän tämä 15 vuoden jälkeen riitä näin :)


Työasiat ei ole käyneet mielessäkään, mutta jotain mielenpohjalta varmaan purkautuu, kun näin unta, että kävelin Helsingissä, kaduilla oli paljon ihmisiä ja susi yritti purra minua, vain minua eikä kukaan tehnyt mitään. Kaikki vaan ottivat kuvia ja se susi bongasi aina minut sieltä ihmisjoukosta, vaikka kuinka yritin piiloutua. Sus siunakkoon, sanoisi mummoni.


18.3.18

Hiihtolomalla

Eipäs pääse enää historian opettaja pilaamaan hiihtolomaa. Hän järjesti aina historian kokeet loman jälkeen ja antoi 6 aihetta, joista aikoi 3 kysyä. Siinä sitten koko viikon mietti ja lopulta viimeisinä päivinä hullun lailla valmistautui niihin. Joka vuosi.


Nyt minä valmistauduin 15 vuoden jälkeen hiihtämään. Hommasin isolla vaivalla käytetyn suksipaketin. Ei se ollutkaan niin helppoa :D Suksethan on ihan hallitsemattomat. Kun lähdin hiihtämään pitkin moottorikelkkarataa, koska joka paikassa muualla on ihan hirveesti lunta, sukset lähti menemään liukkaasti itsekseen ja lensin pyrstölleni. Kelkka oli tulossa ja rämmin epätoivoisesti pystyyn tosi nolona. Nyt on sisäreidet kipeät enkä edes käynyt kaukana. Huomenna uudestaan!

Lunta on joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Tässä paljun savupiipun huppu. Raivasin jo tietä saunaan ja aion lämmittää sen, vaikka vesi pitää sulattaa lumesta. Ainakin se on puhdasta ja kevyttä. Saapa nähdä meneekö vesi lattiakaivosta ulos vai onko jäätynyt putki kuten eräänä talvena.


Aion sitkeästi olla täällä monta päivää. Olenhan tuntitolkulla lämmittänyt mökkiä. Mukana on hyvä kirja ja sukankutimet. Sain lasten perheiltä kissoja ja koiraa myöten lahjaksi mikrojärkkärikameran ja olin siitä hämmentyneen iloinen. Mistähän sekin kumpuaa, että on vaikea saada lahjoja. Tuli sellainen olo, että en ole ansainnut sitä. Mieleinen se silti on ja tulevaisuuden iso ilo. Harjoittelin vähän:



Outo olo ilman kissaa, kun tytär tuli lomalle Ouluun ja katsoo Muksun perään. Saapa nähdä, kuinka laiha se on kun palaan. Minä en saa kissaa laihtumaan, mutta tyttö osaa hoitaa eläimiä oikein : )

Kesäaika alkaa, vaikkei uskoisi ja tässä minun ihanainen kissani taas:


Vesiräntää sataa vaakatasossa, mutta minä katson Tanhupallon haastattelun Arto Nybergin ohjelmassa. Onkohan sillä karvamato mukana?


10.3.18

Painonhallinnan ihmeellinen maailma

Mietin, miksi eläin ei syö itseään lihavaksi, jos ei ole ihmisen syötettävänä. Mikä on se ero eläimen ja ihmisen välillä: niin hullua kuin se onkin, äly. Ihmisen ei tarvitse kuluttaa energiaa saadakseen ruokaa, ei tarvitse juosta ruokaansa kiinni, ei tarvitse kerätä edes polttopuita vaan napsauttaa hellan päälle,

Olen katsonut joitakin sairaan lihava ja sairaan laiha -ohjelmia enkä voi ymmärtää perheitä, jotka ruokkivat herkuilla sänkyyn nuoren ihmisen, joka ei enää pysty painon vuoksi kävelemään. Minä en arvostele ketään, mietin vain, kun olen ollut liian laiha ja nyt on ylipainoa ja tiedän tarkkaan, että molemmat tilat on vain ja ainoastaan oman toiminnan tulosta. Ei se ole sen vaikeampaa tai juuri niin vaikeaa.

Tästähän voisi kirjoittaa maailman tappiin ja on kirjoitettukin ja rahastettu asialla. 

Nuoruudessa lääkäri sanoi minulle, kun painoin 46 kg, että perunaa, leipää eikä sokeria saa syödä. Toinen lääkäri on sanonut, että hedelmiä ei saa syödä, kun niissä on sokeria. Katin kontit!


(Kuva on tyttären Cillasta ottama. Kyllä Cilla tietää!)

Iski keväthassutus ja ostin keittiöön lapselliset verhot. Ne vaan oli niin ihanat. Haluan syödä hymyssäsuin oli se ruoka sitten mitä tahansa : )



Iloista kevättä ja hyvää omaatuntoa teette sitten mitä tahansa. Kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi, kyllä se siitä!

3.3.18

Eläinystävyyden syvin olemus

Katsoin taas ohjelman broilereittan tehokasvatuksesta. Joku sanoi, että et olisi katsonut. Niin, jos en, olisi silloin helpompi syödä broileria. Pienet tipuset piipittävät hämmentyneinä kun ei ole emoa, johon leimautua vaan tuhansia muita yhtä pieniä. Viiden viikon elämän tarkoitus on syödä ja kasvattaa valtavat lihakset päätyäkseen kauppojen grillivartaaseen pyörimään.

Jos on eläin, kannattaa olla vaikeasti lisääntyvä, isohko ja söpö = panda.


Kyllä loppui taas broilerin syönti minun kohdallani. Pidän perusajatuksena, että jos elävän eläimen pystyn tappamaan ja ottamaan siitä lihapalasen, sitten syön. Kun en pysty, en piiloudu muiden taakse ja kuvittele, että asia ei kosketa minua. Kyllä, aion tehdä joulukinkun. Aion syödä vierailulla lihaa tai kanaa. Olenko huono ihminen. Ehkä olen.

Vielä huonomman minusta tekee se, että kalaa kyllä syön. On siinä rajamailla, pystynkö tappamaan sen ja kalan päätä en voi vadillani katsella. Millä tavalla kala on huonompi eläin kuin panda?

Nyt menen tekemään jauhelihasta ruokaa. Sehän on jauhelihaa paketissa, ei muuta :(

Turkiksia en käytä. En näe niille mitään tarvetta. Annoin kerran anopilta saamani turkin pois. Turkiseläimen turkin tarkoitus on lämmittää sitä eläintä, ei ihmistä. Kasvattakoon ihminen omat turkkinsa. Nih!


27.1.18

Kotioloja ei voita mikään

Kolme viikkoa remonttia paossa upouudessa talossa ja asunnossa, mutta niin persoonattomassa. Eilen oli onnen päivä, kun kissan kanssa tulimme takaisin kotiin.

Saa arvata, missä asunnossa Muksu odotti minua töistä.


Kissan ulkoilu oli ankeaa.


Kaikin puolin down.


Sitten lähdimme lentoon : )


Kevät saa tulla - kotona Aurinko




7.1.18

Tervetuloa valo!

Valo saa minut elämään ja ihastelemaan.

Pensasaidan päältä paljastui lumieläin makoilemasta. Siinä se oli ollut koko ajan, mutta aurinko paljasti sen.


Kuuhulluus minussa ei pääty koskaan.


Pikkuballeriinan asu on joskus nähnyt hauskoja, ihania hetkiä.


Tervetuloa aurinko!


Luetuimmat : )