15.10.17

Elämä ranttaliksi

Joskus on luksusta. Ainakin silloin, kun menee tyttären luo käymään Oulusta Espooseen parin vuorokauden kesälomalle lokakuussa.

Aamulla junaan. Oulun aseman vieressä on mahtava käsityömyymälä, mutta se on niin hyvin "piilotettu", että ei sitä tavallinen kadun tallaaja helposti löydä. Junasta sen tietysti hoksaa.



Nukuin suuren osan matkasta ja Tikkurilassa joku "kompastui sähköjohtoon ja juna ei tykännyt siitä" junan kuljettajan mukaan ja se loppumatka sitten kitkuteltiin. Koska olen asunut Helsingin keskustassa, kaupunki on edelleen tuttu ja rohkenin mennä Kampista bussilla Espooseen saakka. Bussissa vähän vanhempia naisia nauratti, kun istuin puuskuttaen penkkiin ja soitin tyttärelle, että nyt minä olen unohtanut kaiken. Tyttö sitten neuvoi minua reitistä ja  lopulta kuljettaja suostui kertomaan, missä jään pois.

Cilla tuli vastaan eli Muksun sisko.


Toisen veijarin maailma romahtaa kun ulko-ovi aukeaa ja piti olla hetki piilossa, mutta sitten sieltä jo tultiin ja lopulta uskallettiin jo pureskellakin tulijaa. Tässä Nunu:



Menimme katsomaan Oopperatalolle Kesäyön unelmaa. Pidin siitä tosi paljon, vaikka olin hiukan epäileväinen Mendelssonin musiikin suhteen, jaksanko kuunnella sitä monta tuntia, kun mielestäni parempiakin säveltäjiä on. Turhaan epäilin ja olihan siellä toki elävä musiikki.







Seuraavana päivänä kävimme vielä HAMissa katsomassa näyttelyä. Siellä oli mm. Tove Janssonin tauluja ja hän oli kyllä taitava maalaamaan muutakin kuin muumeja. Lisäksi siellä oli makuuni liian törkeitä tauluja. Oikeasti iljetti katsoa. Ei kaikille pervoille pitäisi taiteen nimissä antaa seinätilaa.

Tyttären avomies vei meidät vielä Fazerin kuuluisaan kahvilaan Kluuvissa. Siellä söin elämäni toiseksi parhaan leivoksen teen kera. Tunsin itseni tumpeloksi, kun pyysin jo hieman väsyneenä "ihan tavallista teetä" ja kopeahko myyjä tivasi, että mustaa vai vihreää ja nuoret tuli apuun, että Earl Grey, kiitos.


Se paras leivos oli Oopperatalolla välitauolla. Leivoksen päällä oleva vadelma oli niin hyvä, että niitä olisi voinut syödä ämpärillisen.


En malta olla kertomatta tyttären avomiehen isoäidistä, joka valitettavasti menehtyi kovin nuorena.  Tässä teos hänestä ja yksi hänen lasitaideteoksistaan. Voi kun hän olisi saanut elää kauemmin.



Helsingissä pääsee kävelemään nykyisin puoli kaupunkia maan alla ja minusta se on ahdistavaa, sekavaa ja kaikki tuoksut tunkee päälle. Sanoinkin tytölle, että mennään ulos vesisateesta huolimatta.  Luksus loppui Oulun junassa. Pohjanmaalainen iäkkäiden miesten porukka örisi koko matkan. Siinä muisteltiin kovaan ääneen sikailureissut ja "naisreissut" vaimon selän takana. Juuri kun huokaisin helpotuksesta, kun he jäivät junasta, tuli tilalle nuorisoporukka, mutta heidän juttunsa olivat jotenkin hellyttäviä : )

Poika ja vaimonsa hoitivat Muksua, mutta kun yöllä tulin kotiin, Muksu ei ainoastaan kehrännyt vaan suorastaan visersi onnesta. Ihana, tavallinen elämä : )


23.9.17

Vuosi talon myynnistä

Mitä kaikkea kivaa elämään on tullut uusissa ympyröissä? Sain siirretyksi kännykästä kuvat koneelle joten nämä kaikki on kännykällä otettuja ja ehkä huonolaatuisiakin.

Uudet ulkoilumaastot hoitokoiran kanssa. Runsaasti polkuja ristiin rastiin metsässä.


Päivittäistä ulkoilua kissan kanssa. Muksu odottaa ovella kun tulen töistä ja teemme välittömästi lenkin. Monet vastaantulevat haluavat koskettaa Muksun häntää eikä kissa ole siitä moksiskaan. Lapset ihmettelevät, kuinka muilla kissoilla on ohut häntä ja Muksulla paksu.

Itsekin tapaan enemmän naapureita kuin omakotitalossa. Vauvasta vaariin.


Kissan lempipaikka on toisen kerroksen työpöydällä tietokoneeni vieressä. Siitä näkee valjaskissat ja irtokissat ja nyt se on oppinut tunnistamaan, kun tulen autolla pihaan. Se naukaisee ja lähtee ovelle. Näen naukaisun vaikka en kuule : ) Kerran se kelli tuossa pöydällä niin että tipahti roskikseen ja lähti sitten häpeillen alakertaan :D


Keväällä ostin puutarhalta kukkia, kun tyttö oli käymässä ja kaikki kukat kukkivat edelleen. Oranssin pelargonian yritän pelastaa talven yli ja toin sen nyt sisälle.




Ulkohäkin ja lenkkeilyn lisäksi kissa pääsee parvekkeelle ja luotan jo, että se ei hyppää kaiteen yli.


Käyn kuntosalilla harvakseltaan, maalaan tosi harvakseltaan ja teen vähän useammin käsitöitä. Torstaisin töiden jälkeen käyn Oulu-opistossa tietokoneasioissa. Tykkään kirjavista langoista ja sukkien teosta. Lähetin kaupasta kuvan miniälle ja hän sai valita, mistä langasta sukat haluaa. Valinta ei osunut omaani, mutta sukat tuli hänelle. Tästä ruskeasävyisestä tein tyttären puolisolle. Miniälle puolukan väriset. Minun puikoistani tulee kissankarvoilla vahvistettuja neulomuksia : D



Puutarhalla oli ihania kortteja ja niitähän on pakko silloin ostaa. Nämä ovat Katja Saarion tekemiä:



Rohkaisuksi kaikille, jotka joutuvat luopumaan esim. iän vuoksi rakkaasta kodistaan: koti on siellä, missä sinä olet. Tee itse siitä uusi rakas koti! Lisäksi älä kuuntele liikaa muiden mielipiteitä, mihin sinun pitäisi muuttaa. Muuta sinne, mihin sydän neuvoo, ei järki!  Tietysti molempi parempi : )