Mummo ja pappa

Kesäloman odotetuin päivä: mummo ja pappa tulossa mökille. Isäni ei kauhean mielellään käynyt kaupunkikodissamme, vaikka ei sitä koskaan sanonutkaan, mutta tuli innokkaasti kesäpaikkaamme, jossa sai tehdä kaikkea sitä, mitä kotonaankin ja kalastaa sydämensä kyllyydestä - ja nukkua äidin kanssa aitassa.

Melkoiset valmistelut on jo ennen kuvan ottoa tehty. Päivä oli kuuma ja menimme tietysti liian aikaisin mummoa ja pappaa vastaan jonkin matkan päähän mökistä (auton parkkipaikalle). Mies oli lähtenyt hakemaan "vieraita" linja-autoasemalta, jonne he tulivat Keski-Suomen Liikenteen linja-autolla, jota mies rupesi kutsumaan mummon ja papan autoksi (vieläkin sanon hiljaa itsekseni niin, kun näen kyseisen yhtiön linja-auton tien päällä). Lapset ravasivat tietä pitkin edes takaisin ja nahistelivat ja minä varoittelin, että se auto voi tulla yllättäen ja ei saa potkia hiekkaa ja ja ja. Kuuntelimme korvat höröllä ja välillä oli kuuluvinaan auton ääni. Ja hiki valui. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, joilla olisi voinut pirauttaa vähän väliä, että missä mutkassa sitä nyt tullaan. Miehellä oli kyllä työn puolesta sellainen valtava kapistus. Akku oli isompi kuin puhelin. Pidimme sitä tunnin ajan päällä mökillä aamuisin ja tutut osasivat soittaa silloin. Ja sitten yhtäkkiä: siinä se auto oli niin kuin aina, odotus loppuu eikä kukaan muista odotuksen tuskaa.

Hyvää päivää : )

(mummo ja pappa -tarinoiden I osa)