(Alku on aika hiljainen, mutta kyllä sieltä ääntä lähtee vähitellen.)
17.3.10
Sibeliuksen surullinen valssi
80-luvulla olimme mies, minä ja vanha kissa ja tämä herkistävä esitys tuli televisiosta. Tallensimme sen videonauhalle, mikä oli uusi juttu silloin. Aika kului: videonauha meni rikki, kissa kuoli ja mies kuoli ja sitten tuli YouTube ja olin tavattoman iloinen löytäessäni esityksen sieltä. Jos viimeiseen lauseeseen liittyy tahatonta huumoria, saa nauraa. Minä en kertakaikkiaan pysty puristamaan elämäni traumaattisinta asiaa videonauhan rikkoutumisen kanssa järkevästi samaan lauseeseen. Minuakin onneksi jo naurattaa - mitä muuta elämälle voisi tehdä: nauraa ja itkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luetuimmat : )
-
Mökillähän sitä voi rempata mitä vaan, kun ei millään ole väliä, mutta tätä kotiremppaa pitää aina tarkemmin suunnitella, jos vaikka myy jo... -
Ruskeat, lempeät silmät katselivat maailmaa miettien suuria asioita. Mökillä Otto oli niin vauhdissa, että oli aina juosta kuv... -
Kummasti talven tulo tuo arkeen normaaliutta; kodikkuuden tuntua sisällä, kun ulkona sataa ja tuulee. Mökille jätin hyvästit taas kerran. P... -
Kun ensimmäiset mariskoolit tulivat kauppoihin, tuhahdin lapsille, että eihän tuo ole aito: meillä on mökillä sellainen. Tästä on sitten vää... -
Pääsiäinen tuo hyviä muistoja ja on iloinen juhla, vaikka kansakoulussa pidin peukkuja, että Pontius Pilatus olisi pelastanut Jeesuksen, m...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti