Jos pieni pitkäjalkainen ahertaa yön pimeydessä upean taideteoksen, onko hänellä siihen tekijänoikeudet. Tätä tässä mietiskelin ja tulin lopputulokseen, että ei, koska meidän mittapuumme mukaan taiteellinen lopputulos ei ole pienen pitkäjalkaisen itsetarkoitus vaan salakavalan saalistusmenetelmän sivutuote eikä sekään oikeastaan niin salakavala, koska hänen tarkoituksensa on vain täyttää pyöreä pikku masu emmekä me voi odottaa häneltä ihmisen moraalia. Nyt meni taas ihan väärin. Ihminen taitaa hävitä kaikille eläimille moraalivertailussa. No tässä kuitenkin ensin mökkihämppis, jolle annoimme nimen Heikki ihan ilman syytä. Ulko-oven takana kun törmää tällaiseen, vaaditaan hiukan asennetta.
Ja eräänä elokuun viileähkönä aamuna olivat kaikki pensaat täynnä taideteoksia. Ne olivat kuin kangasnenäliinat, joita lapsena pesimme ja heittelimme pensaaseen kuivumaan. Aurinko armas kuivas nenäliinan ja hämähäkki kiipes uudelleen : )
Kuva voisi olla parempi, mutta ei enää huonompi : )
Kaikkea kivaa siis kesällä tulossa: ötököitä ja itikoita...
Wau, täällä oli laitettu sivut remppaan.
VastaaPoistaAsennetta joo, kun kunnon venyvään ja vanuvaan verkkoon kävelee naaman täydeltä. Huh! Juuri niin karmea kokemus, kuin vain olla.
Syksyisin ensimmäisinä kylminä aamuina verkot jokapuolella ovat tosi kauniita!
Kauniita ovat seitit, joita nuo saalistajat kutovat saaliin himossa. Ei ole kyllä kovin hauskaa kun tuollainen tarttuu kasvoihin, mutta onneksi saalistaja on sen verran pieni, ettei mahda mitään. Mummoni iskosti mieliimme, ettei hämähäkkiä saa tappaa, se menee yöllä korvaan. Joskus korvaan koski ja heti tuli mieleen se hämähäkki, jonka salaa liiskasin. Syvällä on tuo uskomus, sillä vieläkin tuntuu pahalta jos satun siltä hengen viemään.
VastaaPoistaHämähäkkejä kammoan, ja noita verkkojakin. Mutta kauniitahan ne ovat, varsinkin kun saa ihan vaan näin ruudun takaa niitä katsella. :)
VastaaPoistaKääk! Kyllä verkot ovat kuvissa kauniita, mutta kun omissa nurkissa näkee ja vielä mega isojen hämpppäreiden kanssa, ovat vähemmän viehättäviä!!! Pehmyt piirto - minua peloiteltiin pienenä ettei saa hämppäriä tappaa tai äiti kuolee (peloittelija oli vanha, kiukkuinen äitini täti), enkä tänä päivänäkään tapa, vaan kuskaan paperilla ulos!!
VastaaPoistaJoskus metsäreissulla ei kerrasta opi vaan saa monta kertaa naamansa täyteen tahmeaa verkkoa : )
VastaaPoistaTuota korvajuttua en ole kuullutkaan vaan meille sanottiin niin kuin Tuikulle, että äiti kuolee, jos hämähäkin tappaa. Jollakin paperilla yritän kuskata ulos, jos sisälle eksyy.
Vähän samaa taikauskoa kuin se, että jos laittaa elohopeaa kynnykselle ja astuu yli, menee pissat housuun : D.
Tekijänoikeuksien osalta ei liene huolta, tekijäkin on näkyvissä. Seitit ovat upeita, mutta usein haasteellisia kuvattavia. Ja, niinpä niin, puistattelin tässä ajatellessani niitä kasvoilla...
VastaaPoistaHämähäkinseitit ovat kauniita aamukasteessa. Tulisipa kesä.
VastaaPoistaHarmittaa ajatella, kuinka kauniita kuvia noista pensaskuvista olisi saanut, jos olisi ollut hyvä kamera ja osaamista, mutta näky yllätti minut ja piti saada talteen ennen kuin aamukaste kuivuu.
VastaaPoistaVäärin äiti, ei me heikkiä ihan ilman syytä nimetty. Sehän nimettii siksi, että se ensinnäkin oli valehetelematta suurin mötkäle jonka oon ikinä nähäny, ja toiseks, sehä roikku koko loppukesän siinä samassa välikössä; suoraa puolen metrin päässä silmien korkeudella kun ulko-ovesta astuu ulos! ei varmasti voi missata. Mehä siskon kanssa kiikutettii muurahaisia sille välipalaks.. :D
VastaaPoista