28.4.10

Viva Art ja akkaralli

Jos ei aikaisemmin ole sukat innosta pyörähtäneet jalassa kesää ajatellessa niin viimeistään eilen, kun postilaatikossa oli mökkipaikkakunnan infopaketti. Kun ensisäikähdyksestä selvisin, että jopa on paksu lasku, aloin tutkailla innoissani, millä kaikella mökkipaikkakunta taas meitä houkuttelee. Kas tässä esimakua:


Vuosi vuodelta paketti kasvaa. En tiedä onko ajateltu, että vältetään tyhmien mökkiläisten ainaiset kyselyt, kun laitetaan mustaa valkoiselle vai ovatko markkinavoimat liikkeellä vai molemmat. On traktorijatzeista akkaralliin ja japanilaiseen Philharmoniseen kuoroon.

On hyvä asia, että tietää terveyskeskuksen ja kaatopaikan ja sitten kun en enää jaksa saunaa lämmittää, voin tilata kyliltä (sanon aina "kyläksi", vaikka kylästä tuli kaupunki muutamia vuosia sitten) saunanlämmittäjän ja varmaan jo siihen maailman aikaan selänpesijän - maksua vastaan : )

Koskaan ei ole kylillä katsottu pahasti - paitsi kerran. Selvisi, että meillä on venepaikka paikkakunnan ehkä himotuimmalla rannalla. Oikeus on niin pieni, että puoli venettä, mutta kaikki ymmärsivät kokouksessa sen verran, että puolikkaalla veneellä on vähän vaikea soudella ja koska oikeutta ei voinut poistaa, se on sitten yksi venepaikka! Minua naurattaa kovasti. Oikeutta en ole käyttänyt enkä ehkä käytä, mutta tulevaisuudestahan en tiedä.

Kun menin rantaan töllistelemään, minua katsottiin pahasti. Oli varmaan purjehdusseuran puheenjohtaja, joka tuli kysymään tyyliin "mitäs tässä maleksit", johon minä, että "katson mahtuuko huvijahtini tähän kunnolla" : D : D.
Se venepaikkakokoukseen rientäminen oli tapaus sinänsä. Minulla hajosi auto Vaskikellossa ja menin sitä tuskailemaan sisälle. Omistaja sanoi, että oota vähän, hän soittaa äidilleen. Äiti tuli autonsa kanssa ja iski mulle avaimet kouraan ja sanoi, että mene sillä, ei olisi edes henkilötietoja ottanut, jos en olisi tyrkyttänyt. Kurvailin sitten sitä oikeaa akkarallia ventovieraalla autolla perille ja ryntäsin kaupungintalon kokoushuoneeseen punaisin poskin ja koko mieslauma katsoi minua hölmistyneenä; että se tuli sittenkin!

7 kommenttia:

  1. :) ihana kirjoitus :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis paikkakunta, lapsuudesta tuttu. Vieläkin käyn kesäisin katsomassa taidenäyttelyn, jos mahdollista. Kivasti kerrottu tarina.

    VastaaPoista
  3. Onhan se kiva, että tuollaisella paketilla muistavat. Tulee varmasti kesäfiilis!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Hanna. Aamukahvi laittaa aivonystyrät ylikierroksille.

    Tiuku: taidat asua aika lähellä edelleen?

    Anskukka: taitaa olla aika harvinainen tuollainen mökkiläisten muistaminen, luulen. Eipä tule kyllä riennoissa käydyksi.

    VastaaPoista
  5. Hyvä kun pääsit perille.
    Kyllä sitä löytyy ystävällisyyttäkin vaikka tuntuu, että tuo toinen puoli on aina vain enemmän hallitsevana. Ihana kertomus ihmisten suhtautumisesta asioihin.

    VastaaPoista
  6. Tämähän oli varsin mielenkiintoinen stoori pienen ihmisen elämästä ja tapahtumista = )

    VastaaPoista
  7. Pehmyt piirto: eniten minua oikeasti järkyttää se, että itse en antaisi tuntemattomalle autoani.

    Taru, joskus kangertelee kunnolla ja siitä selviää vain isolla kasalla huumoria.

    VastaaPoista