Äitienpäivänä kaikille naisille

Tässä kahviaineksia kaikille naisille äitienpäiväksi nimettynä päivänä. Onnea äideille ja muuten vain onnea kaikille naisille ja heidän äideilleen, jotka heillä on tai ainakin varmasti on joskus ollut. Lapsensa menettäneille rohkeutta ja voimaa jatkaa. Lapsen elämä oli todella arvokas sen pituudesta riippumatta.

Tämä kahvipurkki minulla on mökillä. Se on epäkäytännöllisen pieni, mutta se viehättää kovasti, koska se on niin vanha. Ennen kaikki oli pienempää: astiat, sängyt, ovet - ihmiset. Kahvipannusta puuttuu hattu. Melkein kaikista vanhoista astioistani ja purkeistani se puuttuu, voi ärsytyksen ärsytys : ). Tuolla pannulla äiti pyöräytti monet kahvit ja mekin äitienpäivänä.

Lapsiin palatakseni päivästä johtuen; kahdesta ominaisuudesta heissä olen kovin ylpeä: he eivät välitä "mitä ihmiset sanovat" ja he eivät koskaan jätä ketään auttamatta.

Esimerkki ensimmäisestä: sanoin tytölle, kun hän oli ehkä 8-vuotias, että hakisiko minulle Pietaryrttejä eli nappikukkia, koska niitä on kaikki tienvieret pullollaan. Tarkoitukseni oli muistaakseni kuivattaa niitä talvikoristeiksi. Tyttö saapui sylissään aivan valtava pino nappikukkia. Kädet tuskin yltivät ympäri ja pää ja jalat näkyivät takaa. Tyttö sanoi, että "kyllä ihmiset kattoivat, mutta en minä siitä välittänyt!"

Eilinen tapaus järkytti minua kovasti ja kertoo jälleen kerran siitä, että lapseni eivät jätä ketään pulaan. Pojalle sattuukin aina näitä juttuja, milloin hän löytää karanneen koiran ja etsii sen kodin, milloin hän ryntää auttamaan, kun joku soittaa itku kurkussa hädissään. Eilen hän lähti meiltä koiran ja hoitokoiran kanssa kotiinsa, mutta halusi ensin käyttää ne lenkillä. Hän löysi tien mutkasta naapurin iäkkään miehen tieltä. Mieheltä olivat jalat pettäneet. Poika toi äkkiä koirat pihallemme ja kävi melkein kantamassa miehen kotiin, jossa varmisti, että kaikki on hyvin ja aikuinen lapsi oli tulossa. Mies oli ollut puoli tuntia tiellä ja kaksi naistakin oli kävellyt ohi. Se minua järkyttää tässä suuresti, kuka voi kävellä tiellä makaavan ihmisen ohi tekemättä mitään? (Jos joku nyt ajattelee, miksi minä en mennyt mukaan: kuulin asiasta vasta kun se oli hoidettu.)

Kun nyt rupesin kehumaan, vielä yksi piirre, josta olen iloinen: eläimiä lapset rakastavat vähintään yhtä paljon kuin minä. Tässä annetaan Ullalle lahjaa, johon se ei ole vielä syttynyt:

Jotta tämä ei nyt menisi liian imeläksi, voin vakuuttaa, että auttamishalu loppuu tuohon talon portille : ). Ei siivota, pyykätä eikä paljon muutakaan, mutta sitä vartenhan minä olen olemassa : )

Vielä tässä muistelen omaa äitiäni, joka kävi aamulla lypsyllä ja meni sitten takaisin sänkyyn odottamaan, että lapset vihdoinkin heräävät ja saavat "yllättää" hänen kukilla, kakulla, lahjoilla ja laululla. Äiti parka : )

Iloa kaikkien elämään!