Loman alku

Eihän se loma ala ennen kuin pääsen tästä tietokoneesta eroon. Minulla ei nimittäin ole läppäriä ja niin kauan kuin tätä tekstiä pukkaa, on selvää, että elämä ja loma menee ohi jossakin muualla. Tämän päivän annoin itselleni luvan kököttää kaupungissa: pitää muuttaa kanien huoneen järjestys ihan Ullan iloksi ja hakea apteekista jotakin, jolla saan keuhkojen kärjet yhteistyöhön ulkoilman kanssa. Poika sanoi, että kuulostan yskiessäni "vanhalta juopolta" ja minä siihen, että mikä siinä nyt on niin väärin : D

Kävimme kuitenkin lauantaina merellä Oulun edustalla. Se oli yksi synttäriyllätyksistäni tyttärelle. Siellä yritti eräs korkin päälle astunut mieshenkilö "jututtaa" minua. Taisi olla aika pahasti astunut, koska poika sanoi, että näytän kalkkilaivan kapteenilta. Niinhän se on kun ei henki kulje.

Kunhan tässä teen tuhat ja yksi hommaa päivän aikana, lähden ehkä huomenna ajelemaan mökille. Siellä odottaa rauha ja hiljaisuus ja toistasataa vuotta vanha sohva. Siinä ei "halua" istua, koska istumapaikkaan jää joksikin ajaksi kuoppa, mutta ihana se on. En ole halunnut remontoida koko huonetta ollenkaan, koska kaikki on niin vanhaa ja sopii yhteen.

Tyynyt siihen ei sovi eikä rantahattu, mutta anopin pitsit kyllä. Anoppini teki valtavasti pitsejä ja muita virkkauksia. Hän oli saanut Helsingin pommituksissa jalkaansa sirpaleen ja ikuisen kivun ja virkkaaminen kuulemma helpotti oloa. Tuon ölylampun valossa olen lukenut kokeisiin. Nousin aamuyöllä lukemaan enkä halunnut herättää äitiä, joka nukkui samassa huoneessa, joten laitoin öljylampun sängyn viereen : )