10.7.10

Minä tarvitsen tuuletusta


Aion olla itsekäs. En koskaan ole, mutta nyt aion olla! Minulla on kahden viikon kesäloma ja aion tehdä ihan mitä huvittaa. Sana "huvittaa" ei oikein ole osuva. Lähtiessä työkaveri pudotti niskaan asian, jota minun pitää nyt miettiä koko loma, koska se vaikuttaa koko talven töihin ja ehkä pidemmällekin. Toiseksi torstaina tulin todella sairaaksi - tietysti, enhän minä koskaan ole sairas muulloin kuin kesälomalla. Raahauduin vielä perjantaina töihin, mutta iltapäivällä luovutin.

Tulin kotiin ja vastassa odotti järkyttävä näky: rakas Paavo-kanimme oli raahautunut kuolemaan takkahuoneeseen. Se oli ihan vetelä ja verta ympärillä. Koska kissamme tuijottivat sitä kummissaan, ensin tietysti välähti, että ne ovat tehneet sille jotakin, vaikka ei koskaan ennen. Ei kuitenkaan, vaan veri oli tullut suolistosta. Kiedoimme sen pyyhkeeseen ja yritin soittaa kaikkiin Oulun eläinlääkäreihin, mitä pitäisi tehdä. Tuut tuut tuut olemme varattuja, soita hetken päästä uudelleen tuut tuut tuut. Tytär halaili pupua ja minä silittelin päästä. Ajattelimme, että jos sen kuitenkin voisi pelastaa ja lähdin viemään sitä ilman ajanvarausta lääkärille. Perillä huomasin, että Paavo oli eloton ja lääkäri sitten totesi asian. Suolistosyöpä. Olin havainnut Paavon laihtumisen, mutta muuten se nautti elämästä loppuun saakka. Erikoista tässä on se, että Paavo oli lähtenyt Ullan luota pois, mitä se ei koskaan tee. Halusiko se hakea apua?

Nyt minun pitäisi keksiä, mitä tehdä Ullalle, joka jäi yksin ja ihmettelee tuossa silmät suurina, minne se kaveri hävisi.

Tässä Paavo nuorena (vasemmalla) Pirkon kanssa : ) Paavo ostettiin uroksena ja vietiin sitten leikattavaksi. Lääkäri huomasi vasta nukutuksen jälkeen, että Paavolla ei ollutkaan mitään leikattavaa, koska se oli tyttö : ).


 Jos loma alkaa näin huonosti, sehän ei voi jatkua kuin paremmin. Minä olen tietysti aikonut tehdä lomalla laihdutusennätyksen niin että olen kahdessa viikossa hoikka, kaunistunut ja varmaan vähän viisaampikin : D. Palaan töihin intoa puhkuen täynnä uusia mullistavia ideoita.  Hämärästi muistan ajatelleeni näin joka kesä ja sitten loman jälkeen: no, mutta sehän oli loma, eihän sitä saa pilata nipottamalla : )

13 kommenttia:

  1. Kiitos kommentista Lumpuissa.

    Voi Paavoa, surullista.

    Nauti lomastasi, tuuletu ja rusketu!

    VastaaPoista
  2. Hyvää ja raikasta kesälomaa.

    VastaaPoista
  3. Voi sentään, onpa ollut melkoinen aloitus lomalle. Mutta tosiaan, siitä on suunta vain ylöspäin! :)

    Ihanaa, ja rentouttavaa lomaa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Voi Paavoa, otan osaa.. Tosiaan yksi suunta vain olemassa ;) Parempaa loman jatkoa ;)

    VastaaPoista
  5. Voi Paavo ressukkaa, ihan suru pyyhkäisi silmäkulmaan kyyneleenb muodossa, minä kun olen tällänen höpö noitten eläinten perään.
    Voi ja vielä itsekin sairastuit, ei alkanut hyvin loma, mutta toivon jatkossa ihanaa lomaa, ja muista 2 viikkoa on äärettömän lyhyt, just itse pidin sen verran, piti tehdä lomalla yhtä ja toista, mutten tehnyt paljon mitään silti olin ihan poikki kun työt alkoi, niin poikki pari eka päivää.
    Hyvää lomaa kaikesta huolimatta ja kiitos vierailuista blogissani! :)

    VastaaPoista
  6. Tapaat Paavoa muistojen puutarhassa.
    Itsekkyys on ajoittain itsekullekin jopa suotavaa.
    Lempeää lomaa Sinulle.

    VastaaPoista
  7. No johan oli loman aloitus!
    Voi Paavo-pikkuista tuossa kuvassa...ja vielä luultu pojaksi : )
    Otahan rennosti lomalla, se kun menee aina liian nopeasti ohi.

    VastaaPoista
  8. Ikävä kun lomasi alkoi noin surullisesti.
    Toivon sinulle parempaa lomanjatkoa.

    VastaaPoista
  9. Voi, miten surullisesti alkoikaan lomasi. Parempaa jatkoa ja leppoisaa lomanviettoa!

    VastaaPoista
  10. Voi ei... surullista. Kuule, onneksi et tiennyt syövästä, olisit itsekin kärsinyt kauan ennakkoon. Paavo-tyttö eli varmasti hyvän elämän ja onneksi se ei joutunut pitkään (hoidoista?) kärsimään. Minulla oli epilepsiaa sairastava kissa, ja surin vuosikausia, milloin se menee niin huonoon kuntoon että se täytyy lopettaa. Sitten se kuoli ykskaks sydänkohtaukseen, nopeasti ja (eläinlääkärin mukaan, mutta kuka tietää?) tuskattomasti. Olin niin helpottunut, vaikka tietysti myös surullinen! Ei tarvinnut tehdä sen elämästä päätöstä! Ota tästä lohduttava ajatus mukaasi.

    VastaaPoista
  11. SusuPetal: ruskettuminen on kiinni säästä, mutta hyvältä näyttää.

    Tiuku: kiitos.

    Anskukka: kiitos myös.

    Elisa: kiitos. Onhan se tie myös alaspäin, mutta en ajattele sitä.

    Seijastiina: suru asettui minuun pitkäksi ajaksi, kun piti rakas päästää käsistä. Lomahan vain sotkee elämän rytmin: väsyttää ennen ja jälkeen.

    Manna: sanoitpa kauniisti ja lohduttavasti.

    Taru: kiitos myötätuntoisista sanoistasi.

    Sylvi: kiitos. Kyllä se jo vähän kirkastuu.

    Famu falsetissa: kiitos. Taidan viedä Ullan valjaissa ulos ja keskittyä seurustelemaan sen kanssa.

    Olivieno: olet ihan oikeassa. Jos olisin vienyt Paavon laihtumisen vuoksi lääkäriin se olisi vain kärsinyt tutkimuksista ja ehkä jouduttu lopettamaan. Nyt se sai elää loppuun saakka kotona. Popsi voikukkia vielä torstaina täysin siemauksin. Kani ei kuulemma edes kestä hyvin särkylääkkeitä joten kaikki rääkkääminen jäi pois. Harmittaa kissasi puolesta.

    VastaaPoista
  12. Voi miten surullinen loman aloitus, toivottavasti jo vähän hellittää. Meillä on ollut hamstereita ja gerbiileitä aikoinaan ja aina itkettiin niiden poismenoa. Tiedän kokemuksesta, että muutaman päivän päästä vähän helpottaa ja surun tilalle tulevat kauniit muistot lemmikistäsi.

    VastaaPoista
  13. Manteli: sellainen jäytävä olo ollut ensimmäiset päivät, mutta vähän helpottaa, kun Ulla-kani kuitenkin näyttäisi viihtyvän, vaikka jäi yksin.
    Olen vienyt sen kissojen kanssa ulkohäkkiin : )

    VastaaPoista

Luetuimmat : )