3.7.10

Väärällä reviirillä

Olen väärällä reviirillä kahdestakin syystä: 1. tunkeudun lintukuvauksen pariin, vaikka blogiystävilläni on NIIN hienoja lintukuvia, mutta näkökulmani ei ole kuvauksellinen vaan kerronnallinen, heh. 2. tänä kesänä myöhästyin ja minusta tuli lokkireviirin tunkeutuja eikä päinvastoin.

Olin keväällä kuullut, että lokki oli ehtinyt tehdä pesän venevajan lähelle. Jos käyn sopivaan aikaan mökillä, se tekee pesänsä kauemmas, mutta nyt siis myöhästyin. Menin heti katsomaan pesää juhannuksena: tyhjä!


Emo tuli katsomaan, että kuka sinä olet ja oletko turvallinen ja ethän häiritse meitä:


Seuraavana aamuna (kuvat on siis otettu ikkunan läpi) huomasin heti verhot vedettyäni Tupun ja Hupun, jotka olivat nukkumassa emon tarkastamalla kivellä (jäljistä päätellen siinä oli hiukan oleiltu aikaisemminkin):


Paikalle pyrähti vai sanoisiko paremmin liukui; västäräkit pyrähtelee: Lupu:


Ja sitten Kupu?


Herättyään ne taistelivat kiven korkeimmasta paikasta, mutta Hupu piti pintansa. Kerran kokonainen lokkiparvi halusi korkeimmalle kohdalle ja siinä seisoa jökötti äreä yksijalkainen lokki. Valtataistelu oli siis ollut kova. Melkein olisin säälinyt jalkapuolta, mutta hyvin se näytti pärjäävän ja vallasta pitää maksaa kova hinta. 
Hetken ne vielä tuijottivat minua, kun kolautin jotakin ja lähtivät sitten aamulennolle. Minun Tupuni, Hupuni, Lupuni ja Kupuni : )


Tässä vielä urbaaniversio lokeista eli edellisten serkut: Oulussa kaatopaikalla. Kysymys kuuluu, MIKÄ tekee lokin onnelliseksi? Onko se vain ruuan saatavuus?

2 kommenttia:

  1. Jaa-a hyvä kysymys ;) Lokit taistelevat ruuastaan, myöskään
    pesintävaiheessa reviiristään..
    Ihana nelikko sulla siellä onkin ja hauskat nimet!

    VastaaPoista
  2. Elisa: linnuillahan on valinnan vapaus mennä minne haluaa : )

    VastaaPoista