Hyvästi kesä

Syksyn pelko heinäkuun lopulla ei ole sallittua, mutta nyt on. On aika muuttaa se syksystä nauttimiseen ja aika jättää kesälle hyvästit.

Jätän sinut kivivanhus suojaamaan mökkiämme. Voit siinä katsella puolestani auringonlaskut, valuttaa sadevedet järveen, ottaa lumihuivin harteillesi, katsella kuunsiltaa ja taivaan tähtiä. Tähtiä, joita olen vieressäsi seisoen katsonut niska kenossa. Tähdet muodostavat kuvun maan ylle ja olen yhtä pieni muurahaisen kanssa koko maailmankaikkeudessa. Ensi kesänä hypähdän paljain jaloin viereesi katsomaan onko mikään muuttunut. Ensi kesänä - jos Luoja suo.

Sinut kivilaituri jätän taistelemaan myrskyjen kanssa. Kiitos suojasta, jota olet tarjonnut lintupoikueille ja kiitos kun annoit lokkiemon levähtää poikasensa kanssa kiven korkeimmalla huipulla. Näky oli kesän kohokohta minulle: joka päivä poikanen piipitti äitinsä kupeessa : ). Keväällä nähdään. Luultavasti olet kerännyt ajelehtivat tavarat: kaislat töröttävät laiturilla sillä puolella, mistä on eniten tuullut, on pilkkimiesten tuulessa karanneita tarvikkeita (ei paljon, koska kalamiehet ovat tarkkoja) ja jos tulen liian myöhään, lintuset ovat jo tehneet pesänsä laiturille.

Siellä sinä seisot jouluaattonakin, kun taloissa tuikkivat valot ja mökkimme on pimeä, mutta me tulemme taas!
Huolehdi sillä aikaa metsän jänösistä, oravista, metsälinnuista, hirvistä, ketuista ja ketä niitä nyt onkaan, joille metsät ja rannat oikeasti kuuluvat.