31.10.10

Back in bisnes : )

Kotona taas. Laitan jotain sekavaa elonmerkkiä, koska olen superväsynyt. Olen sitä mieltä, että ketään ei varmasti jaksa kiinnostaa tuntemattomien matkat, mutta esitän nyt kuitenkin jotakin matkastamme, joka oli perusteltu ja harkittu teko. Minusta matkustelu sinänsä on ajan haaskausta tai työkseen sitä tekevien hommaa. Joskus voi kyllä käväistä katsomassa, onko ne ihmiset muualla oikeasti elossa vai esitetäänkö meille vain joitakin vanhoja faktoja : ).

Menomatka oli pitkä kuin nälkävuosi. Ensin kävimme siellä kotikuntani kirkkomaalla. Huomasin, että joutsen kaipaa puhdistusta ja kivi oikaisua. Tässä rippi- ja vihkikirkkomme lokakuisessa iltapäivässä. Onnea siskolleni, jonka häät olivat 1.11. kauan sitten tuossa kirkossa.


Tuo navigaattori ei sitten ole minun enkä sellaista hanki. Meinasi hermo mennä kehä kolmosella, kun piti Flamingoon päästä. Hotelli oli vieressä  (väärällä puolella) ja navigaattori hoki, että "pysy vasemmalla kaistalla" ja sitten yhtäkkiä olisikin pitänyt kääntyä toisen kaistan yli oikealle ja ulos. Ajettiin kolmen liittymän ohi ja nuoriso kälätti "oisit päästänyt minut rattiin". Ajan paljon paremmin ilman vekottimia, varsinkin kun vauhtini on melkoinen.

Yövyttiin Pariisissa, koska lennon vaihtoon oli niin vähän aikaa. Aukesipa minulta silmät. Olin lukenut viisi vuotta ranskaa ihan turhaan, koska ranskalaisten arvostukseni romahti. Ensin meillä maksatettiin hotelli toiseen kertaan. Eivät muka löytäneet matkatoimiston suoritusta. Huoneessa oli kolme sänkyä vieri vieressä eikä juuri muuta. Eiffelin torni on ruma. Miksi kukaan ei ole kertonut sitä. Katsokaa vaikka. Luulin aina, että se on teräksen harmaa, mutta se olikin ruosteen ruskea:


Taksikuski rupesi tappelemaan kesken ajon. Huruttelimme pitkin aukiota sikin sokin ja niinhän siinä sitten kävi, että mopo oli vasemmassa ja auto oikeassa kyljessä. Kuskimme rupesi huutamaan ikkunasta mopoilijalle enkä viiden vuoden ranskallani ymmärtänyt kuin sanan "perkele". Mopolija löi nyrkillä auton konepeltiin ja silloin olin valmis ottamaan jalat alle. Poika oli ratketa nauruun. Taksi otti vielä sen oikeankyljenautoilijan kiinni ja sama huuto. Kun pääsimme tornille, maksoin äkkiä enkä jäänyt odottelemaan vaihtorahoja. Paluumatkalla Bogotasta juoksimme minkä kintuista irtosi pitkin Charles de Gaulle -lentokenttää ja ehdimme nipin napin Finnairin koneeseen. Kiljuin kaikille varmuuden vuoksi kaikilla osaamillani kielillä anteeksipyyntöjä ja ihmiset lakosivat kuin Punainen meri. Kyllä valui hiki ja toinen suomalaispari oli tehnyt samanlaisen spurtin Kalifornian koneelta. Emme halunneet jäädä moiseen kaupunkiin, mutta matkalaukut halusivat. Sain ne vasta tänään puolen päivän maissa kotiin tuotuina. 

No oli siellä jotain kivaa : ). Tämä teki vaikutuksen ja ajatukset palasivat ensimmäiseen maailmansotaan, tosin ei omakohtaisesti.


Olisin totta tosiaan mennyt tähän Vuittonin putiikkiin laukkuostoksille, mutta se oli kiinni - voi harmi : )


Se oli Pariisi - tällä vauhdilla ehdin ennen eläkettä nähdä yhden jos toisenkin paikan.  Tarina jatkuu... Vakavammat tapahtumat toisessa blogissa, villimmät tässä : )

8 kommenttia:

  1. Siinähän se oli koko reissu lyhyesti ja ytimekkäästi :)Muistoja sentään kerkesi kertyä, vaikka kiirettä pitikin. Kannattaisi ehkä piipahtaa muutkin Euroopan pääkaupungit samaan syssyyn, kun vauhtiin on päässyt. Tämä oli hauska juttu, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Varsinaista kiitolaukkaa, mutta tulipa torni nähtyä. Onneksi sinulla oli nuorisona turvana mukana. Mielenkiintoista kuulla matkasta lisää ja tervetuloa takaisin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen matkakertomus, komea riemukaari, siitä otettu kuva tosi hyvä.
    Mä en osaa navigaattoria käyttää ees Lahdessa täällä Suomessa, meinasin heittää ikkusta ulos :D
    Tervetuloa kotiin!


    Bannerikissa ihana ♥

    VastaaPoista
  4. Eläväisesti kerrottu matkakertomus, paikasta jossa pitää ainakin kerran elämässään käydä.

    Kyselit Tarusta. Taru ilmoitti jokin aika sitten lopettavansa blogin pidon ja lähetti sen jonnekin bittiavaruuteen kiertämään. Saattaapi vielä tupsahtaa jonakin päivänä takaisin, toivotaan ainakin. Aikoi kyllä käydä katsomassa blogeja ja joskus voipi kommentoida.

    VastaaPoista
  5. No siinnäpä oli vaihtia ja vaarallisia tilanteita :D Pahoittelut, ei varmaan pitäisi nauraa -mutta kertomuksesi oli niin eläväinen, että sai väkisinkin hymyn naamalleni :)

    VastaaPoista
  6. Sude: en suosittele tuollaista kiirettä; mieluummin jätän käymättä : D

    Tiuku: totta; nuorison kanssa on helppo matkustaa, kun kaikki tehdään reippaasti : )

    Seijastiina: kissat vähän ujosteli, koska olivat hoidossa ja tuotiin sitten pupun kanssa kotiin.

    Pehmyt piirto: olet tainnut käydä Pariisissa? Kyllä se varmasti hyvä paikka on ajan kanssa : )

    Harmi, että Taru lopetti - pitää tauon?

    Pikkuthti: Naurulla siitä selvittiinkin, joten anna palaa : )

    VastaaPoista
  7. Ihan meinas itsekin hengästyä kun tuota luki.. ;)

    VastaaPoista
  8. Pirjo: vauhtia ja vaarallisia tilanteita : )

    VastaaPoista