11.12.10

Mitalin kaksi puolta

Otto-koira oli ollut hiukan yksinäinen ja surullinen, joten sille hankittiin Pikku-Kalle kaveriksi, mutta kuinkas sitten kävikään...?

Otto tuli "mummolaan" lepäämään ja kertoi minulle, että ei aina jaksa sen pikkuriiviön kanssa, mutta onhan se toisaalta NIIN ihana. Otto oli huolissaan myös ulkonäöstään: hänestä tuntui, että väsymys tekee ryppyjä. Olimme yhtä mieltä asiasta, mutta lohdutin, että ei se vaihe kauaa kestä ja hän saa Kallesta oivan leikkikaverin : ) Totesin myös, että näinhän se on elämässä: kun jotakin oikein kovasti, melkein pakkomielteen partaalle haluaa ja sitten sen saa, se onkin ihan erilaista ja joskus on hetkiä, kun ajattelee, että olinkohan minä ihan viisas : D. Otto rupesi nukkumaan silminnähden huojentuneena näistä lohdutuksen sanoista : )


Otto on hyvä isä. Kun Kalle meni tutustumaan kissaamme, joka istui suihkunurkassa, koska siellä on lämmin lattia ja kissa tietysti puolustautui ja huitoi tassulla ja ehkä sähisikin, Otto meni katsomaan mikä hätänä ja haukkui julmetulla äänellä kissallemme: älä sinä kiusaa minun Kalleani, wouh! Kissa ei ollut moksiskaan moisista moitteista vaan ylväästi loikkasi molempien yli ja tassutteli tiehensä häntä liehuen : )

Tässä Kalle tavoitettuna unten mailta:


Voiko pikkukoira olla onnellisempi: on kaveri, joka hoitaa, puolustaa ja kestää mitä vain : )


15 kommenttia:

  1. Voi, kuinka hellyttävän näköinen pikkuinen, Otto on saanut hyvän kaverin.

    VastaaPoista
  2. Tuo unikuva on niin hellyttävän suloinen.

    VastaaPoista
  3. Hellyyttävää! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. Hee hauska katsaus koiran elämään ;)

    VastaaPoista
  5. voi miten suloista! <3

    VastaaPoista
  6. Voi jummijammi miten suloisia koiria :)

    VastaaPoista
  7. Ihanat kurttunaamat, rakastettavat...

    VastaaPoista
  8. Ihana kurttunaama postaus ;)

    VastaaPoista
  9. Väsynyt Kalle on ihanainen!
    Otto sen sijaan näyttää vähän pelottavalta tuossa kuvassa, olisi nyt luullut kissan pelkäävän :)

    VastaaPoista
  10. Nyt tuli niin paljon positiivisia kommentteja, että kiitän niistä kaikkia näin yhteisesti ja Otto ja Kalle haukahtavat kiitokseksi kaikille: wrouh ja wiiiw.

    VastaaPoista
  11. Voi Otto, kyllä noiden vauvakoirien kanssa todellakin saa rypyn jos toisenkin otsaansa. Meilläkin oli (onneksi vaan kylässä) kuusi kuukautinen juippi, joka huitoi menemään kuin hullu. Sai siinä meikäläinen töppöjaloillaan pistellä ihan tosissaan, että edes näki, mihin se milloinkin meni. Ja entäs sitten kotona? Ei mitään kunnioitusta vanhempaansa kohtaan! Mutta uskoihan se sitten lopulta, kun otin kaikki äänivarani käyttöön. Mutta tuo Kalle näyttää kyllä kivalle kaverille.♥ Terveisin Noppa-beagle

    VastaaPoista
  12. Ihanaa Noppa, että ymmärrät minua. Kun ei aina uskalla komentaa sitä niinkuin pitäisi : ) terv. Otto

    VastaaPoista
  13. Beautiful dogs, They look so cute.

    VastaaPoista
  14. Thank you Ellada. They are man's best friends : )

    VastaaPoista