50-luvun kansanhuvia

Tällä henkilöllä on ollut suuri merkitys minulle. Hän oli tätini mies ja osti isäni apuna minulle ja siskolle haitarin, kun olin noin 10-vuotias ja valtavat soittohalut. Olin soitellut vanhimman siskon kaverin lainaamalla haitarilla, jonka alle melkein muserruin.

Jorma oli sellainen monilahjakas: säveltäjä, laulaja, näyttelijä ja maalasipa hän taulujakin. Muistan kun hän viulunsa kanssa ilmestyi kotiimme mentyään tätini kanssa kihloihin ja minä varmaan suu auki ihmettelin (5-vuotias)- sitä viulua nimittäin. Aikuiset nauroivat, kun hän sanoi, että jollakin levyllä on "villiruusu Emman takapuolessa". Silloin en vitsiä ymmärtänyt : ). Lauluja molemmat levyn eri puolilla.

Siksi tämän laitan, kun rupesin etsimään A. Aimoa ja Dallapé -orkesteria ja törmäsin tähän. Löysin samalla ihania vanhoja tanssimusiikkikappaleita, joita lauantai-iltaisin kuunneltiin saunan jälkeen ja isä tanssi äidin kanssa ympäri pientä tupaa. Joimme mehua, söimme omenoita ja nautimme työn tavallisesti uuvuttaman isämme ilosta.

Haitarimusiikilla on minulle suurempi merkitys kuin ehkä itsekään tajuan. Matkustin aikoinaan paikallisjunalla Tikkurilasta Helsinkiin töihin ja joulun alla rautatieasemalla oli suuri joukko haitarin soittajia. Minulta pääsi itku.