12.3.11

Perheen hiljaisin

Nyt en puhu itsestäni, vaikka olinkin lapsena se hiljaisin. En saanut helposti sanotuksi asiaani. Kukaan ei jaksanut kuunnella enkä tahtonut saada suunvuoroa, Olen kyllä aikuisena ottanut vahingon takaisin : )

Nyt puhun meidän Ullasta. Tuossa se kököttää selkäni takana vanhan saunajakkaran alla eikä ääntele. Ei edes silloin, kun sillä on nälkä. Joskus se murahtaa kissalle, joka istuu jakkaran päällä ja heiluttaa häntäänsä sen nenän edessä ihan tahallaan, siis Ullan mielestä. Olen lukenut, että kani huutaa vain kuolemanpelossa. Kerran olen sen äänen kuullut ja se oli kuin palohälytin. Silloinen luppakorvamme iski hampaansa Ullan kylkeen. Tyttökin pomppasi sängystään kuin jousi ja minä ampaisin apuun.

Ulla saisi periaatteessa kulkea talossamme missä vain, mutta täällä se kököttää jakkaran alla. Viime kesänä siltä kuoli kanikaveri viereltä ja elämä on varmasti turvaton paikka. Otan sen usein syliin, jolloin se on niin onnellinen, että hampaat alkavat hiljaisesti kalkattaa : )


 Hiukan se on maistellut jakkaran jalkoja.



No eihän Cilla kauan jaksa katsella, että joku TOINEN perheenjäsen saa huomioni osakseen vaan tuli jakkaralle hengailemaan ja ronkkimaan jakkaran raosta Ullaa.


Ja pyörimään... ja Ulla murisi.


Lopuksi kuva minusta. Yritin ottaa Kallesta kuvaa, mutta auton takaikkuna heijastikin oman kuvani : D


Nyt odotan kesää, että Ullakin pääsee ulkohäkkiin. Sellaiseen isoon, jossa on nurmikkokin, mutta sielläkin se kököttää jakkaran alla : )


19 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen kani.
    Meillä oli aina kaneja kun lapsemme olivat pieniä.
    Niiden karva on niin pehmonen.

    Hiljaisuudesta tuli mieleen meidän tyttö oli koulussa hiljanen ja yrittivät häntä saamaan puheliaaksi.
    sitten eräänä päivänä hän tuli koulusta vähän aikataulua myöhemmin kotia niin. sanoi, sain jäädä arestiin kun en osannut olla hiljaa.
    Kyllä nauratti.

    VastaaPoista
  2. Suloinen Ulla ;) Kaikilla heillä on paikkansa, ja paha on mennä toisia muuttamaan mieleisekseen. Varmaan kevät ja kesä auttavat asiaa ja Ullakin virkistyy.

    VastaaPoista
  3. Voi pikku Ullaa! Onneksi on jakkara. Onneksi kesä tulee ja pääsee vihreän nurmikon ääreen. Cillalla on kivaa:)

    VastaaPoista
  4. Suloisia lemmikkejä sinulla, jakkara on turvallisen näköinen koti, sieltä Ullan on mukava tiirailla maailmanmenoa.

    VastaaPoista
  5. Voi Ullaa, söpöliiniä.
    Hihii,kannattaiskohan sun kokeilla jotain ryppyrasvaa, jotain kohottavaa :-D Laita sitten uusi kuva, niin me arvostellaan että tehoaako ne :-D

    VastaaPoista
  6. Kerrot niin ihanasti Ullasta. Ulla on varmasti onnellinen kun sillä on sinut!

    VastaaPoista
  7. Kyllä Ullalla on sitten hyvä emäntä =)
    Kanit ovat kyllä ihania, meilläkin niitä on joskus aikaisemmin ollut... Kävin tänään eläinkaupassa ja en voinut mennä eläinten lähelle, muuten olisi kotiin kulkeutunut yksi jos toinenkin luppakorva =)

    VastaaPoista
  8. Jospa Eldorado onkin jakkaran alla...

    VastaaPoista
  9. Suloinen Ulla! Toivottavasti Cilla ei sitä kovasti kiusaa. Meillä nuorempi kisu kiusaa vanhempaa :(

    VastaaPoista
  10. Silityksiä ja sympatioita Ullalle, hyvä tyyppi!

    VastaaPoista
  11. Sylvi: hyvin on teillä kannustus toteutunut, kun tyttö reipastui.

    Elisa: hiljaisten saaliseläinlemmikkien kanssa ei aina tiedä, mikä olisi parasta : )

    Famu: kyllä Ulla näyttää Cillalle kaapin paikan, ei usein uskalla käpittää.

    Manteli: puuttuu saunasta jakkara. Pitää kohta ostaa uusi : )

    Sude: taitaa tilanne olla niin paha, ettei rasvat auta : D

    Katjusha: tunne on molemminpuolinen : )

    Pirjo: Ulla lähti tallista mukaan, kun tyttö salakavalasti houkutteli katsomaan kanipoikuetta, kun hain häntä ratsastamasta : )

    Manna: mahtuisinpa minäkin sinne : )

    Hannele : )

    Sesse: ei Cilla uskalla. Kani antaa sille äkkilähdöt. Nyt vaan oli hämmentynyt kuvaamisestani.

    Pilvikki: silitin puolestasi ja hän hymyili : )

    VastaaPoista
  12. Hih ihanat kaverit sinulla. Suloinen kanuliini nöpönenä. Ja mikä hymy Kallella :)

    VastaaPoista
  13. Aivan luttanoita kuvia! Kyllä symppaan hiljakseen elelevää Ullaa. Eikö se pelkää teidän kisua tosissaan?
    Ikävä kyllä olen kerran joutunut kuulemaan pupujen kuolinrääkynää, se oli ihan hirveä ääni. Rynnin ylhäältä (kerrostalosta) alas pihalle ihan viivana kun luulin että varikset rääkkäävät oravaa tms. mutta se olikin siili joka oli löytänyt heinikkoon syntyneet jäniksenpoikaset.. oli kyllä tosi kamalaa. Ja kyllä ne variksetkin ehtivät jaolle ennen mua. Vieläkin tulee ikävä olo, kun muistaa vuosien jälkeen..
    Mutta nuo kuvat on niiiin mainioita!

    VastaaPoista
  14. Kaarnikka: kiitos. Näiden joukossa verenpaine laskee : )

    Kutuharju: hui, mikä kokemus sinulla. Mutta se on luontoa eikä sille ihminen mitään voi. Missähän se emo sitten oli?

    Ei Ulla pelkää, joskus se menee kissojen luo toisessa huoneessa. Se vain kokee, että tämä huone on sen oma paikka ja puolustaa reviiriään.

    VastaaPoista
  15. Marja-Leena: hyvä elämä sillä on ollut. Se on ollut mukanamme mökillä, reissannut näyttelyissä, menestynyt estekilpailuissa ja saanut kunniamainintoja kauniista silmistä. Pidämme siitä hyvän huolen, mutta se herättää kyllä säälin tunteita vaatimattomalla olemuksellaan ja elintavoillaan : )

    VastaaPoista
  16. Taitaa olla niin että Cilla pelkää Ullaa :D Meillä ainakin (nyt jo edesmennyt) kani ajoi koiria takaa ja koirat ulisivat ja juoksivat karkuun minkä pääsivät :D

    VastaaPoista
  17. Nin: mitään noin hauskaa en ole kuullutkaan. Oikeassa kuitenkin olet; kun kani syöksähtää kissoja kohti, ne lähtevät kyllä vikkelästi karkuun : )

    VastaaPoista