Joulu ei jätä ketään tunteettomaksi, vaikka toisin väittäisi. Ainakin se tuo valoa keskelle pimeyttä. Alla joulujeni ketju kuvasymbolina ja kertomuksena.
Omakohtaisesti lapsuuden joulu oli ehdottoman ihana. Lahjat olivat värityskirja ja värikynät, Fazerin sininen suklaalevy ja palapeli, ehkä jokin lelu. Tärkeintä varmasti oli se, että isä oli mukana touhussa, koska hän oli lapsen silmin aina töissä. Kaikki se leipominen, koulujuhlat, äidin ompelemat uudet vaatteet ja jopa siivous toivat joulun. Jo pienelle lapselle tuotti suurta iloa, että isä ja äitikin saivat paketteja ja äiti muisti yllättyä joka joulu isän ostamasta naisten alusasusta: vaaleanpunainen, jossa oli pitsiä kaula-aukossa. Isä sai aina partavettä vähintään ja tohvelit eli "kusiluistimet".
Sitten kohosi elintaso ja lahjojen määrä kasvoi, mutta ei se nostanut onnellisuuden tasoa. Tuli nuoruus, kotoa muutto, "jouluinho", kun oli hauskempaa jäädä yksin Helsinkiin kuin matkustaa kotiin. Oman perheen myötä alkoi oman perheen näköisen joulun rakentaminen.
Sitten tuli surua, mutta perhe vietti joulua kuin rampa ankka. Sitkeästi jouluilosta kiinni pitäen. Tänä syksynä ensimmäisen kerran kuultuna sana "joulu" sai minut melkein oksentamaan. Mistä puristaa energia joulun valmisteluun, kun ei ole aikaa ja särkylääkkeitäkin kuluu. Se meni ohi. Tajusin, että olemme olemassa, meillä on kaikki hyvin, hankin ensimmäiset joululahjat ja ostin 15 euron punaiset paneeliverhot keittiöön. Niin se taas rakentuu ja mikä parasta: joulun jälkeen suunnataan kevääseen.
Pieni syyllisyys kuiskaa korvaan: "Mikä oikeus sinulla on nauttia joulusta, kun moni perhe kärsii köyhyydestä, yksinäisyydestä, sairauksista?" Mutta - on minullakin ollut tuskaiset jouluni.
Joulut olivat jännittävät pienenä vaikkei ollutkaan lahjoja kuin omatekoisia sukkia kintaita.. Joulun odotus on parasta.
VastaaPoistaMeillä oli tärkein joulun sanoma, se pieni Jeesus lapsi joka oli myös jouluna näytekmässäkin mukana.
En nykyäänkään pilaa joulua lahjoilla. Käyn paljon laulamassa ja ilahduttamassa toisia. Voimme myös laulamisella lahjoittaa niille joilla ei ole varaa jouluun,ja siitä saamme myös hyvän milen, hyväntekeväisyys konseteilla, myyjäisillä ym.
Niin joulusta nautimme eri tavalla, ja siihenhän meillä on oikeus.
Toivotan hyvää joulun odotusta sinulle Maoy.
Minullakin on ollut jouluja joista en ole nauttinut yhtään. Olen joutunut opettelemaan joulutunnelman ja sen tuoman rauhan. Nyt uskon että olen sen vihdoin oppinut ja löytänyt. Enää joulu ei ahdista niinkuin ennen. Nyt meille tuleekin niin erilainen joulu että uskon senkin vaikuttavan positiivisesti asiaan. Mielestäni joulu on aina ollut lasten juhla.
VastaaPoistaMe olemme keskustelleet että tänä jouluna lahja lähtisi jonnekkin kauas, Peruun tai Afrikkaan, esim.vuohi tai kasvimaa. Tuntisi tekevänsä oikeasti jonkun perheen elämän paremmaksi...
Miten joulusta onkin tullut niin tärkeä. En ymmärrä.
VastaaPoistaMinun rakkaimpia lapsuusmuistoja on koulusta saatu paperipussi, jossa oli piparkakku, omena, kiiltokuva. Maistuivat mahtavan hyviltä!
Joulukammo vaivaa. Meiltä puuttuu nyt kaksi joulunviettäjää (jotka tosin olivat puhelinmatkan päässä) ja sydän & takki ovat vähän tyhjät. Onneksi lapset iloitsevat joulusta entiseen malliin. Yhdessäolo on tärkeintä.
Meillä jouluun kuuluu kynttilät, rauha ja yhdessä vietetty aika. Yksi lahja per naama ja hyvää ruokaa. Lapsuuden joulut, koulun joulujuhla, paperipussissa kaikki saivat omenan, piparin, joulukortin ja suklaata.
VastaaPoistaIhana kun joku muukin kutsuu tohveleita kusiluistimiksi!
Sylvi: kiitos samoin. Varmasti saat tuolla tavalla hyvän mielen myös itsellesi.
VastaaPoistaKatjusha: sinulla on aina niin hyviä ajatuksia. Keskityhän nyt kuitenkin tulevaan pikkuiseen. Se on yksi elämänne tärkeimmistä jouluista.
Johanna: suorastaan helpotus, kuulla, että muutkin kokevat joulukammoa. Toivottavasti kuitenkin edes vähän nautitaan : )
Minna M: olin aivan unohtanut koko koulun paperipussit, kunnes nyt täällä mainitaan. Ne oli todella tärkeitä. Se koulujuhla oli muutenkin niin kiehtovan tärkeä : )