3.3.12

40 vuoden aikaero

Tämä voisi olla "etsi seitsemän yhtäläisyyttä" -leikki. Sain haasteen muistella "kuin silloin ennen".

Ranta on sama. Ensin 60-luku:



Raiku miettii koiran ajatuksia: kuka leikkisi kanssani, uskaltaisinko uida, joko olisi kohta ruoka-aika, mitä tuo ihminen tekee, kun sanoo paikka paikka ja osoittelee minua tuolla härvelillä.

2000-luku:


Otto miettii samoja koiran ajatuksia suunnilleen samoilla jalansijoilla kuin Raiku. Oton vain ei tarvitse olla paikoillaan, jotta kuva onnistuisi, koska on kehitetty digikamerat. Koiranruokakin on raksuja eikä jotain ihmisten ruokaa kuten Raikulla.

Molemmat koirat ovat varmasti yhtä helpottuneita päästyään 240 km:n matkan jälkeen ulos autosta ja juoksemaan pitkin mättäitä ja rantaa. Raiku ehkä vähän helpottuneempi. Kuulemani mukaan 60-luvun autoon pakattiin 5-henkinen perhe ja kaikki anopin pelargoniat. Tunnelma oli hikisessä autossa varmaan hieman villi anopin spartalaisesta kurinpidosta huolimatta. Toki matkan varrella pysähdyttiin hiekkatien varteen erään järven rannalle syömään voipaperiin käärittyjä eväitä ja juomaan termoskahvia sekä mehua lasipullosta.

Kymmeniä vuosia myöhemmin saman perheen nuorin poika kulki saman matkan nopealla, ilmastoidulla nykyautolla oman perheensä kanssa. Otto-koiraa ei vielä ollut, koska Otto taas on sen perheen pojan koira : ) Autossa juotiin pillimehua, kuunneltiin röllipeikkoa ja leikittiin laiva-on-lastattu. Tarvittaessa pysähdyttiin "papukaijapaikkaan" jäätelölle tai syömään. Mukana oli jo kännykän tapainen vekotin.

Entä sitten mökille saavuttua? Se on niin pitkä tarina, että se ei mahdu tähän blogiin - ainakaan nyt : )

Tämän "kuin silloin ennen" -teeman minulle luovutti Aikatherine ja nyt haluan todella, että jokainen, joka sattuu tämän lukemaan, ottaa tehtävän jatkaakseen. Haluan nimittäin oikeasti jatkaa tämän niin monelle, että siitä tulisi kissanhännän mittainen luettelo. Pliiiiiis! Odotan innolla mielenkiintoisia tapojanne käsitellä haastetta : )


19 kommenttia:

  1. Kiva juttu kauniine kuvineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ota nyt haaste mukaasi : )

      Poista
  2. MInä otan haasteen vastaan...ja voi että sydän menee aina mutkalle kun näen Oton kuvia. Se on IHAN samannäköinen kuin Winston! Kroppakin on kuin peilikuva!
    Ja ihana tarina!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa. Tulen katsomaan. Muutenkin käyn Winstonia ihailemassa. Ja Oton omistajakin tutkii blogiasi : )

      Poista
  3. ihania koiruuskuvia.:),tulloo kesä mieleen,vaan kevättä kohti mennään,ihanaa aikaa kesä,saapi tehä kaikenlaisia,kukka asetelmia ulos..jne!..Tänne eksyin kumman syystä,olenkin eläinhullu,tykkään niistä,joten tänne uudelleen tulen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun eksyit. Siitä vaan tunnustus mukaan ja tarinan tekoon : )

      Poista
  4. Kivasti olet haastetta käsitellyt ja on hauska lukea menneistä ajoista. Tämä ei ole kuitenkaan helppo haaste, jos ei ole jotain selkeää kiintopistettä, kuten sinulla. Hauskasti olet saanut koiran avulla koottua tarinan. Hieno!
    Mietin kyllä ja selaan albumeita, josko jokin lanka löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista ajatus aina lähtee ja eläimet on helppo kohde. Ollut vähän taukoa pienen rasituksen vuoksi, mutta käyn tutkimassa, oletko napannut : )

      Poista
  5. Mukava haaste, pitääkin etsiä vanhoja kuvia, jospa jotain löytäisi!Eli ehkä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vain. Vanhat kuvat ovat jo itsessään mielenkiintoisia.

      Poista
  6. Kappas piti oikein oma koira huutaa silmäilemään sukuluuta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa koirasi olla kovin nettitietoinen : )

      Poista
  7. Olipa liikuttava aihe tarinallasi. Molemmat koirat kuvaavat omaa aikaansa todella osuvasti. Oi niitä aikoja, kun matkoja tehtiin melkein muuttokuorman kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eväät oli tärkeitä entisaikaan : ) Ruuanlaittokaan perille mentyä ei tapahtunut niin nopeasti nappuloita kääntelemällä.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Huikea ajatus: ihmiset tulevat ja menevät, mutta kivet ja vedet pysyvät.

      Poista
  9. Oi aika entinen ei koskaan palaa... mutta tarinaa lukiessa minusta tuntuu, että palaa sitten, niin monta yhtymäkohtaa entisen ja nykyisen välillä eroavaisuuksista huolimatta on. Vesi on vesi, koira ja koira, ranta on ranta. Ja aina on ihanaa hypätä autosta ulos pitkän matkan jälkeen. Vapaus, mikä ihana sana. Ja mahdollisuus tehdä vaikka mitä, etenkin kuvattavan mielestä, jonka ei tarvitse enää kököttää paikoillaan, kiitos digiajan.

    Sinulle on haaste blogissani, kiva jos vastaat. Jos olet jo vastannut, kehittele viisi lisää.. ai mitä, tule katsomaan :)

    VastaaPoista
  10. Pönötys on kadonnut elämästä. Ainakin jos katsoo vanhoista ajoista kertovia elokuvia ja sarjoja.
    Voi tulen mielelläni katsomaan haastetta, kiitos : )

    VastaaPoista
  11. Huomaan unohtaneeni koko haasteen ja kevätkin pukkaa päälle kiireineen:)

    VastaaPoista