18.5.13

Pidän hatusta kii

Elämä kulkee nykäyksittäin. Olen juuri asettunut istumaan vuoristoradan vaunuun ja odotan liikkeellelähtöä.

Yhtäkkiä lapset sinkoavat luotani omille teilleen. Toisen yritys muutti kauemmas ja toinen on lähdössä Etelä-Suomeen. Kaikkien vanhempien kohtalo, tiedetään. En ole heikko, en marise tyhjän pesän syndroomaa, pahempi olisi jos lapsi ei osaisi lentää. Siivet olen heille antanut.

Toisen kissan saan kuulemma pitää. Oli päivänselvää, että se on Muksu, mutta minulle tulee ikävä Cillaa ja tyttärelle Muksua. Vai tuleeko sittenkään : ) Cilla, joka änkeää joka paikkaan kuten kukan viereen kun ei voi ymmärtää, miksi kukkaa kuvataan. Eilen kuulin kauhean lorinan keittiöstä: maitopurkki valutti sisältönsä laminaatille, vieressä Cilla : ) Tervemenoa : D


Otto on esivanha kuten minä. Kävelin hänen kanssaan aamulla hitaasti ja kiireettä kesän tuoksussa ja linnunlaulussa. Välillä hän katsoi minua silmiin surullisella ilmeellään. Tässä ne nukkuvat, Cilla ja Otto. Peti kirjaimellisesti jaettiin.


Tyttö taas haikailee Muksun jättämistä. Tässä kisu on päästetty sänkyyn (tytön ottama kuva, mutta minun kissa (tulevaisuudessa)).


Entäs muut elukat?

- Hei, tehtäskö pikku palleroita?


- Mikäpäs siinä, jos käyt ensin parturissa.


Onneksi on eläimiä, onneksi on kesä, onneksi meillä on tunteet ja ymmärrys antaa niille valtaa.

22 kommenttia:

  1. Kyllä vuodet niin nopeaan vierivät ja jos ei muusta niin lasten kasvamisesta ja heidän omilleen muutosta sen viimeistään huomaa. Ei me itse vanheta.
    Sinulla on muutosta arkeen, vaan noinhan sen täytyy mennä. Oma ainokaiseni lähti jo 20 vuotta sitten omaan kotiinsa. Lähti saman tien monien satojen kilometrien päähään. Olin alussa huolestunut ja kaipasin kovasti, eihän silloin ollut edes kännyköitä, eikä hänellä edes lankapuhelintakaan.
    Onneksi silloinkin oli kesä, kuten nyt alkamassa. Ja pidät hatusta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riittää, kun tietää, että lapsi on onnellinen. Ei tarvitse olla tarkkailuetäisyydellä : ) Mutta kyllä äidinvaisto kertoo kauempaakin, onko kaikki hyvin.

      Poista
  2. Tsemppiä! :)

    Ihania siilejä! :) Ja Muksu, Cilla ja Otto! :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja voimia muutoksen hetkiin:)

    Ihana, siellä on siilejä!

    VastaaPoista
  4. Äkkiä tähän yksin elämiseenkin tottuu ja sitten tuntuu niin mukavalta kun lapset tulee käymään. Jäähän sinulle onneksi yksi lapsi, Muksu. Pidä siitä kiinni äläkä anna sen lähteä =) Onnellinen saa olla että lapset eivät jää sohvaperunoiksi äidin elätettäviksi. Tässä naapurustossa muutama on eikä käy kateeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää hankkia harrastuksia lisää, kuten sinulla : ) Muksu kehrää koko ajan vieressä : )

      Poista
  5. Aluksi varmaankin tuntuu tyhjältä. Tsemppiä muutoksiin ja yritä nauttia asian hyvistä puolista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina osannut etsiä sen valoisan puolen asiasta : )

      Poista
  6. Sitähän se elämä on, mullakin läksi viimeinen poikanen pesästä viime syksynä. Onneksi kuitenkin asuvat suht lähellä. Ja onneksi on noita eläimiä!
    Ihania siilejä teillä!

    VastaaPoista
  7. Tämä on sitä elämää... Onneksi saat toisen kissan pitää. Ja teillä on siellä siilejäkin, olen monena iltana ollut siilipassissa -niitä en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään, nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitat johonkin vähän kissanruokaa niin jopa tulee (tai sitten naapurin kissa). Olen nähnyt, kun siili tulee hyvin kaukaa nenä nuuskuttaen kissanruuan perässä eli niillä on valtavan hyvä hajuaisti. Vaarana tietysti, että joudut ruokkimaan koko kesän : )

      Poista
  8. Muutosta muutosta, sitäpä se elämä on. Nelijalkaiset lapset pitävät sinusta huolta ja kodin sopivasti vilskeessä....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä jotain liikettä pitää talossa olla : )

      Poista
  9. Samaa tahtia mennään täällä: tänään muutti vanhempi poika omaan kotiinsa pääkaupunkiseudulle. Nuorempi lähti jo muutama viikko sitten, mutta käy sentään viikonloppuisin tyttöystävänsä kanssa täällä ruokapöydän ääressä :-)

    Vähän on haikeaa, mutta näinhän se "kuuluukin" mennä: avataan siis vain ikkunat ja annetaan lasten lentää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että näkyy jalat pöydän alla joskus : D

      Poista
  10. Luopuminen on vaikeaa! Ihan varmasti. Mutta siitä selviää kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa huomaa, kuinka paljon lapsia rakastaakaan!

      Poista
  11. Haikeaa se on lasten kasvaminen. Ja sekin, että joudut luopumaan kisusta. Mutta lapset ovat lainaa vain ja kun siivet kantavat, meidän pitäisi olla siitä onnellisia - mutta se on vaan niin pieni hetki, kun he ovat luonamme ja olisi ihana saada elää sitä vielä vähän. Muutos tuo kuitenkin varmasti mukanaan jotakin uutta, ja kuka tietää, vaikka se olisi hyvä juuri niin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat lainaa. Sen koin konkreettisesti adoptioäitinä saadessani vauvan syliin, mutta nyt ei tunnu enää siltä. Vaikka muuttavat, he ovat minun ikiomia lapsiani : )

      Poista

Luetuimmat : )