Elämä kulkee nykäyksittäin. Olen juuri asettunut istumaan vuoristoradan vaunuun ja odotan liikkeellelähtöä.
Yhtäkkiä lapset sinkoavat luotani omille teilleen. Toisen yritys muutti kauemmas ja toinen on lähdössä Etelä-Suomeen. Kaikkien vanhempien kohtalo, tiedetään. En ole heikko, en marise tyhjän pesän syndroomaa, pahempi olisi jos lapsi ei osaisi lentää. Siivet olen heille antanut.
Toisen kissan saan kuulemma pitää. Oli päivänselvää, että se on Muksu, mutta minulle tulee ikävä Cillaa ja tyttärelle Muksua. Vai tuleeko sittenkään : ) Cilla, joka änkeää joka paikkaan kuten kukan viereen kun ei voi ymmärtää, miksi kukkaa kuvataan. Eilen kuulin kauhean lorinan keittiöstä: maitopurkki valutti sisältönsä laminaatille, vieressä Cilla : ) Tervemenoa : D
Tyttö taas haikailee Muksun jättämistä. Tässä kisu on päästetty sänkyyn (tytön ottama kuva, mutta minun kissa (tulevaisuudessa)).
Entäs muut elukat?
- Hei, tehtäskö pikku palleroita?
Onneksi on eläimiä, onneksi on kesä, onneksi meillä on tunteet ja ymmärrys antaa niille valtaa.
Yhtäkkiä lapset sinkoavat luotani omille teilleen. Toisen yritys muutti kauemmas ja toinen on lähdössä Etelä-Suomeen. Kaikkien vanhempien kohtalo, tiedetään. En ole heikko, en marise tyhjän pesän syndroomaa, pahempi olisi jos lapsi ei osaisi lentää. Siivet olen heille antanut.
Toisen kissan saan kuulemma pitää. Oli päivänselvää, että se on Muksu, mutta minulle tulee ikävä Cillaa ja tyttärelle Muksua. Vai tuleeko sittenkään : ) Cilla, joka änkeää joka paikkaan kuten kukan viereen kun ei voi ymmärtää, miksi kukkaa kuvataan. Eilen kuulin kauhean lorinan keittiöstä: maitopurkki valutti sisältönsä laminaatille, vieressä Cilla : ) Tervemenoa : D
Otto on esivanha kuten minä. Kävelin hänen kanssaan aamulla hitaasti ja kiireettä kesän tuoksussa ja linnunlaulussa. Välillä hän katsoi minua silmiin surullisella ilmeellään. Tässä ne nukkuvat, Cilla ja Otto. Peti kirjaimellisesti jaettiin.
Tyttö taas haikailee Muksun jättämistä. Tässä kisu on päästetty sänkyyn (tytön ottama kuva, mutta minun kissa (tulevaisuudessa)).
Entäs muut elukat?
- Hei, tehtäskö pikku palleroita?
- Mikäpäs siinä, jos käyt ensin parturissa.
Onneksi on eläimiä, onneksi on kesä, onneksi meillä on tunteet ja ymmärrys antaa niille valtaa.
Kyllä vuodet niin nopeaan vierivät ja jos ei muusta niin lasten kasvamisesta ja heidän omilleen muutosta sen viimeistään huomaa. Ei me itse vanheta.
VastaaPoistaSinulla on muutosta arkeen, vaan noinhan sen täytyy mennä. Oma ainokaiseni lähti jo 20 vuotta sitten omaan kotiinsa. Lähti saman tien monien satojen kilometrien päähään. Olin alussa huolestunut ja kaipasin kovasti, eihän silloin ollut edes kännyköitä, eikä hänellä edes lankapuhelintakaan.
Onneksi silloinkin oli kesä, kuten nyt alkamassa. Ja pidät hatusta kiinni.
Se riittää, kun tietää, että lapsi on onnellinen. Ei tarvitse olla tarkkailuetäisyydellä : ) Mutta kyllä äidinvaisto kertoo kauempaakin, onko kaikki hyvin.
PoistaTsemppiä! :)
VastaaPoistaIhania siilejä! :) Ja Muksu, Cilla ja Otto! :)
Kiitos : )
PoistaTsemppiä ja voimia muutoksen hetkiin:)
VastaaPoistaIhana, siellä on siilejä!
Kiitos : )
PoistaÄkkiä tähän yksin elämiseenkin tottuu ja sitten tuntuu niin mukavalta kun lapset tulee käymään. Jäähän sinulle onneksi yksi lapsi, Muksu. Pidä siitä kiinni äläkä anna sen lähteä =) Onnellinen saa olla että lapset eivät jää sohvaperunoiksi äidin elätettäviksi. Tässä naapurustossa muutama on eikä käy kateeksi :)
VastaaPoistaMinun pitää hankkia harrastuksia lisää, kuten sinulla : ) Muksu kehrää koko ajan vieressä : )
PoistaAluksi varmaankin tuntuu tyhjältä. Tsemppiä muutoksiin ja yritä nauttia asian hyvistä puolista!
VastaaPoistaOlen aina osannut etsiä sen valoisan puolen asiasta : )
PoistaSitähän se elämä on, mullakin läksi viimeinen poikanen pesästä viime syksynä. Onneksi kuitenkin asuvat suht lähellä. Ja onneksi on noita eläimiä!
VastaaPoistaIhania siilejä teillä!
Onneksi on terveyttä myös : )
PoistaTämä on sitä elämää... Onneksi saat toisen kissan pitää. Ja teillä on siellä siilejäkin, olen monena iltana ollut siilipassissa -niitä en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään, nyyh!
VastaaPoistaLaitat johonkin vähän kissanruokaa niin jopa tulee (tai sitten naapurin kissa). Olen nähnyt, kun siili tulee hyvin kaukaa nenä nuuskuttaen kissanruuan perässä eli niillä on valtavan hyvä hajuaisti. Vaarana tietysti, että joudut ruokkimaan koko kesän : )
PoistaMuutosta muutosta, sitäpä se elämä on. Nelijalkaiset lapset pitävät sinusta huolta ja kodin sopivasti vilskeessä....=)
VastaaPoistaJoo, kyllä jotain liikettä pitää talossa olla : )
PoistaSamaa tahtia mennään täällä: tänään muutti vanhempi poika omaan kotiinsa pääkaupunkiseudulle. Nuorempi lähti jo muutama viikko sitten, mutta käy sentään viikonloppuisin tyttöystävänsä kanssa täällä ruokapöydän ääressä :-)
VastaaPoistaVähän on haikeaa, mutta näinhän se "kuuluukin" mennä: avataan siis vain ikkunat ja annetaan lasten lentää :-)
Hyvä, että näkyy jalat pöydän alla joskus : D
PoistaLuopuminen on vaikeaa! Ihan varmasti. Mutta siitä selviää kyllä.
VastaaPoistaTässä vaiheessa huomaa, kuinka paljon lapsia rakastaakaan!
PoistaHaikeaa se on lasten kasvaminen. Ja sekin, että joudut luopumaan kisusta. Mutta lapset ovat lainaa vain ja kun siivet kantavat, meidän pitäisi olla siitä onnellisia - mutta se on vaan niin pieni hetki, kun he ovat luonamme ja olisi ihana saada elää sitä vielä vähän. Muutos tuo kuitenkin varmasti mukanaan jotakin uutta, ja kuka tietää, vaikka se olisi hyvä juuri niin..
VastaaPoistaLapset ovat lainaa. Sen koin konkreettisesti adoptioäitinä saadessani vauvan syliin, mutta nyt ei tunnu enää siltä. Vaikka muuttavat, he ovat minun ikiomia lapsiani : )
Poista