4.5.13

Vauvaoravan pelastus

Joskus ilmestyy näitä liian aikaisin vieroitettuja oravalapsukaisia. Tämä tapaus olisi kernaasti kävellyt kissojemme suuhun ja linnun nokkaan. Oravainen asettautui keskelle pihaa nukkumaan ja kun menimme katsomaan, se yritti kiivetä jalkaa pitkin ylös. Pelastustiimimme ryhtyi toimeen. Tytär soitti muutaman puhelun ja nyt oravainen on matkalla 40 km päähän erittäin rakastavan ja asiantuntevan oravanhoitajan luo. Hyvää matkaa pikkuressu ja onnellista elämää : )

Tytär laittoi ensin vauvan ensimmäiseen, mitä käteen sattui : )



Sitten se oli vähän aikaa laatikossa. Ressukka.


Sitten se pääsi taas pehmukkeisiin nukkumaan. Miten söpö kurkistus pikku kätösen takaa : )


Teki mieleni kuvata vaikka kuinka paljon, mutta se ei olisi ollut oikein pikkuista kohtaan. Kissamme käyttäytyivät jo eilen illalla oudon levottomasti ja luulin, että ensimmäinen siili on ilmestynyt maisemiin, mutta taisi olla jo tämä pikkuveijari kissojen ulkohäkin lähellä ja se olisi aivan helposti voinut mennä häkkiin vaaraa aavistamatta.




38 kommenttia:

  1. Eilen just keskellä tiellä oli orava kuolleena, kun juossut jonkun auton alle :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä valitettavasti näkee. Joskus älyävät kääntyä auton tullessa takaisin.

      Poista
  2. Olipa oravalla onni, kun asettautui nukkumaan juuri teidän pihallenne! Pääsi hoitoon ja sai mahdollisuuden kasvaa isoksi, komeaksi oravaksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minullakin tuli mieleen. Naapuri tuskin olisi välittänyt.

      Poista
  3. Voi apua miten suloinen pieni orava! Ja aivan upeasti toimittu, kun löysitte pienelle hoitajan! Tuli ihan hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinvauvat on ihania!!

      Poista
  4. Ihana oravainen, onnekseen se kohtasi teidät!

    VastaaPoista
  5. Voi kultasta, kylläpä on suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän sen äidille on tapahtunut?

      Poista
  6. Voi pientä miten on hellyttävä. Ihan tuli tippa silmään. Kerrothan joskus miten oravanpojalle on jatkossa käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär kai tuossa alempana jo kommentoinut yöllisiä tapahtumia. Olin nukkumassa, kun tuli kotiin ja päätti sitten kirjoittaa tänne : D. Hoitaja on ennenkin hoitanut oravalapsukaiset luontoon joten ei hätää : )

      Poista
  7. Voi kun suloinen! Mihin osasitte alkaa soittelemaan ensimmäisenä? Mietin että jos vastaavaa joskus eteen tulee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinsuojeluyhdistyksiin ei kai kannata soittaa. Ehkä neuvovat, mutta eivät ota vastaan. Meillä onneksemme on tuttu, joka on ennenkin vastaanottanut villejä löytöeläimiä. Oravaa voi tietysti itsekin hoitaa, mutta se on aika työlästä. Sopiva häkki ja sopiva ruoka. Mutta jos on kissoja talossa, tulee lisäongelmia.

      Poista
  8. Pelastustiimi Kurre5.5.13

    Pelastuspartion johtoporras on nyt toimittanut Pikku-Kurren hoitoon. Pikku-Kurre sai pihalle kuusen viereen ja näköyhteyden päähän olohuoneen ikkunasta http://www.zooplus.fi/shop/jyrsijat/hakit_aitaukset/kanin_hakit/143001 tällaisen asumuksen. Kurren pesä on pehmustettu kuivikkeilla ja kuppi täynnä omatekoista siemenseosta (kissanruokaa+hiirenruokaa+pähkinäsekoitusta). Kurre jaksoi automatkan hienosti ja oli oikein reipas päästyään häkkiinsä. Häkkiin kerättiin myös muutama käpy, niin saa tutustua jo niihinkin. Kurren hoitaja on aijeminkin hoitanut löytämämme oravan aikuisuuteen asti, joten tämäkin pikkuinen osaavissa käsissä. Kuulumisia alkaa tulla varmasti lähipäivinä Kurren voinnista. On kyllä päivän hyvä työ tehty! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö! kohta herätän sinut ja kyselen lisää.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kuka nyt voisi jättää oravavauvan oman onnensa nojaan : )

      Poista
  10. Voi pientä. Upeaa, että pelastitte:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta se on iso, iloinen orava : )

      Poista
  11. Ihana kuvasarja pikkuruisesta oravasta. Varsinkin tuo viimeinen kuva on niin hellyttävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki NIIN mieleni otta paljon lähikuvia, mutta hillitsin itseni : )

      Poista
  12. Voiiii...! Meidän pihalla oli kerran tuollainen ja sydämeni itki verta ja taisin itkeä tirauttaa itsekin, kun en tiennyt mitä olisin tehnyt! Emme osanneet tehneet mitään, toivoimme että edes joku nälkäinen peto sitten saisi aterian ja mahdollisimman pian. Onneksi orava häipyi näkyvistä päivän aikana, niin ei tarvinnut katsella sitä =(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aina toivon itsekkäästi, että sairaat ja eksyneet villieläimet eivät tulisi näköpiiriini. Tulee niin paha mieli, kun useimmiten ei pysty auttamaan.

      Poista
  13. Ammoisina aikoina, kun olin lapsi, putosi metsässä Vsaarella oravavauva puusta isäni eteen. Siltä murtui jalka ja se hoidettiin meillä kotona terveeksi ja palautettiin sitten luontoon. Olin aika pieni silloin, mutta silmissäni on muistikuva äidistäni kutomassa ja oravanpoika kiipeilemässä ympyrää äitiä pitkin. On muuten soma kuva tuo alimmainen. Häntäkin niin taidokkaasti mutkalla ja tassu nenun päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tehty, että hoiditte terveeksi. Varmasti unohtumaton kokemus sinulle : )

      Poista
  14. Voi söpöläistä! Kävipä sillä tuuri kun eksyi pihaanne. Ja kiva kuulla että jatkossakin kaikki hyvin. Itse tuskin olisin uskaltanut siihen edes koskea, enkä tiedä mistä pitäisi soittaa apua - siis Suomessa, täällähän ei olekaan mitään eläinsuojeluyhdistyksiä, paitsi mieheni tietty olisi sen ottanut hoiviinsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän saada lisää kuvia hoitajalta pikapuolin : )

      Poista
  15. Sievä pikkuinen pörröpää ja miten onnekas olikaan onnettomuudessaan, että pääsi suojaan.
    Lapsuudestani muistan myös kotona olleen pari oravaa, jotka lopulta kesyyntyivät ja ne saattoi löytää miloin takkinsa hihasta tai taskusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravathan kesyyntyvät helposti, mutta tämä pieni oli niin suojaton, kun ei ollut ollenkaan itsesuojeluvaistoa.

      Poista
  16. Liikuttavan suloinen olento. Onneksi pelastitte sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet on ihania ja niitten lapset vielä ihanampia : )

      Poista
  17. Onni oli kurrella kun osuitte kohdalle ja pelastitte.
    Hellyttävästi hieroo unihiekkaa silmistä alimmassa kuvassa.

    Lapsuudessani hoivissamme oli kurrevauva.
    Siinä kävi surullisesti, kun annoimme vasta lypsettyä lämmintä lehmänmaitoa, sen masu ei kestänyt.

    Myöhemmin on isompia oravia vieraillut sisällä. Ulkona saivat liikkuivat vapaasti, mennä ja tulla mielensä mukaan.
    Viikatteeseen juossut jänis myös oli hoivissamme, se parani.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritimme hoitaa siilin poikasta vuosi sitten, mutta se menehtyi. Oli kyllä jo tosi huonossa kunnossa, kun löysimme. Siitä jää ikävä olo pitkäksi ajaksi.

      Kauniisti kirjoitat unihiekan hieromisesta, niinhän se tekeekin : )

      Jänöjussi oli varmasti onnellinen, kun hoiditte kuntoon : )

      Poista
  18. Sattuipas, että teilläkin on oravalapsihuolia :) Kuulostaa hienolta, että lähimailta löytyi oravahoitaja. Meidän oravamme taisi olla aika paljon pienempi, sen häntä ei ollut vielä yhtään pörhistynyt eikä silmätkään avautuneet. Oravanpojilla taitaa olla aika suuri vaara joutua hukan teille, Korkeasaaren eläinhoitolassa niitä oli jo kuulemma monia. Loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  19. Outoa, että oravaäidit eivät huolehdi paremmin tai sitten ovat menehtyneet. Teidän orava oli tosi pieni : )

    VastaaPoista