Miksi luopumiset käyvät vuosi vuodelta vaikeammiksi. Ehkä jokainen luopuminen nostaa mieleen kaikki aikaisemmat ja tunteesta kasvaa suuren suuri. Tämä lapsenpäästö on kuitenkin vain hyväksi; luonnollista.
Istun tässä isohkossa, tyhjässä talossa kirjoittamassa ja jäljellejäänyt kissa vatkaa tytön muutossa lattialle tipahtanutta juhlamekkoa ja hoitokoira haisee silloin tällöin salaa - tosi pahalle selän takana. Olemme kaikki ahtautuneet samaan tilaan turvaa toisistamme hakien.
Minusta tuntuu, että tänään en osaa tehdä mitään, mistä ennen olen pitänyt. Aion mennä aikaisin nukkumaan ja aloittaa huomenna sen kuuluisan loppuelämän ensimmäisen päivän. Elämäni on kulkenut 20 vuoden pätkissä ja nyt alkaa se viimeinen 20 vuotta: itsensä toteuttamisen osuus.
Olen sinnikäs kuin heteka, kamala ja tarpeellinen menneinä vuosina. Kukaan ei enää tarvitse, mutta eroonkaan ei pääse : )
Tsemppiä uutukaisen elämän uuteen vaiheeseen. Väki vähenee, mutta elämä jatkuu.
VastaaPoistaUpea tuo yläosan kuva. Värit ovat kauniit.
Kiitos. Onneksi on sellaisia ystäviä kuin sinä : )
PoistaVoi miten suloinen neiti. Tuli oma neiti mieleen. Hän on eri maasta,mutta yhtä topakan näköinen. Pelkään itsekin aikaa,kun lapset lentävät pesästä,ja se aika lähenee ja lähenee. Toivottavasti silloin keksii uudet tuulet ja suunnat. Jokainen elämänvaihe tuo jotakin uutta,ja toivottavasti jotain mukavaakin. Voimia. Anne
VastaaPoistaKiitos Anne. Tyttäreni on Kolumbiasta (ja poika). Pahempaa olisi, jos eivät oppisi lentämään. Sen opin taas, että mikään ei ole sellaista kuin etukäteen ajatteli joten pelko pois : )
PoistaMinun tyttö ja poika ovat Etiopiasta:). Anne
PoistaOlipa mukava kuulla, mistä lapsenne ovat : ) Onnea!
PoistaIhana kuva! <3
VastaaPoistaTsemppaukset uuteen elämänvaiheeseen! :)
Kiitos : )
PoistaOn kaunis lapsi ♥
VastaaPoistaKaikki me ollaan tarpeellisia, jollekin aina!
Onnea matkaan!
Kiitos. Ollaanhan me. Itsesääli on tyhmää : )
PoistaJostain syystä kommenttisi tulevat monta kertaa ja poistan ylimääräisä : )
Voi miten suloinen pikku tyllerö. Vaikka suloinen oli minunkin oma puoliturkki pienenä (itse keksimänsä nimitys).♥
VastaaPoistaJa usko pois, tähän yksin kissan kanssa elämiseen tottuu ja siitä alkaa suorastaan nauttimaan ♥
PoistaHaha. Olipa tyttäreltä hauskasti keksitty : D. Kiitos rohkaisusta! Tiedän, että tottuu ja löytyy se mukava arki. Rupesin jo uutta kissaa miettimään... : )
PoistaElämä on tätä ja ottaa aina aikansa tottua uuteen vaiheeseen. Tunnet varmasti iloa ja kaihoa yhtä aikaa. Lasten on aikanaan saatava siipiensä alle ilmaa, mutta he tulevat takaisin omalla ajallaan ja tavallaan. Heille kotisi on kuitenkin aina avoin ja tervetulleeksi toivottava.
VastaaPoistaIloa uuteen elämänvaiheeseen!
ps. On niin kaunis ja suloinen tuo pieni tytöntyllerösi!
Kiitos kauniista sanoistasi. Ei ole ilo vielä iskenyt, kun elämässäni on työnkin puolesta kriittiset vuodet, mutta siellä se odottaa eikä minua sitten pidättele mikään : D Lapset otan aina avosylin vastaan.
Poista