6.7.14

Omat ja luonnon voimat

Auvoista kesän viettoa 2013 sopiviksi muotoutuneilla rantakivillä. Niillä pystyi viettämään aikaa ja veden ottaminen ämpäriin onnistui ottamalla tietyt askeleet. Mitä sitten tapahtui?


Luonto oli keväällä 2014 toteuttanut oman pihasuunnitelmansa. Isot kivet siirtyivät paikoiltaan. Jäät varmasti; ei tuuli sentään kiviä heiluttele. Täytyy opetella uudet tavat. Tuntuu vähän nuivalta. Aivan kuin jotain olisi mennyt pilalle.


Täytyy katsoa, pystyykö asialle tekemään mitään. Sitä odotellessa muita askareita:

Tämän kimppuun on ihan pakko käydä:


Löysin venevajasta vanhan ruiskun. Onkohan sillä ruiskutettu jotain tuholaisainetta, koska veden ruiskuttamiseen se on aika olematon? Otin siitä vanhan hintalapun pois ja alta paljastui niin kiiltävä pinta, että nyt se on ihan pakko puhdistaa hohtavaksi, kun vain löytäisi sopivan aineen?


Ostin myös uudet airot, koska kaikki alkoivat olla eri paria. Se oli hauska reissu. Kauppias oli vallan mukava. Nauraa hekottelimme, kun yritin selittää näitä tappi ja kolo -asioita. Tempaisin käsilaukusta mittanauhan, jolla olin mitannut tapin ympäryksen. Ostos tapahtui, vaikka kauppias mietti, pitääkö ne sahata kahteen osaan, että mahtuu autoon : ) Ongelmana on enää se, että kuuluu kauhea paukaus joka kerta, kun soutaa. Pitää siihen tappiin laittaa jotain pehmuketta : D. En halua, että koko kylä kuulee, että nyt se hullu leskirouva siellä soutelee.


Näillä mennään naiset! Ei muuta kuin touhuilemaan, mitä mieleen pälkähtää. Kaikki paikat tarvitsevat naisen kättä. - Ja tietysti muutaman miehen : )




18 kommenttia:

  1. Niin kiva postaus, että pisti hymyn huulille :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä on helppo hymyillä : )

      Poista
  2. Ompa jäätyneellä vedellä valtava voima kun noinkin isoja kiviä siirtelee.
    Onhan niistä miehistäkin hyötyä silloin kun ei viitsi kaikkea itse tehdä. Ei sillä etteikö naiset osais jos vaan haluavat =D

    VastaaPoista
  3. Kyllä luonnonvoimat ovat välillä hurjia.
    Kyllä tuo on vanha paloruisku, tarkistin vielä meidän VPK-miehistöltä. Tuollainen on tänä päivänä aarteiden aatelia ja toimiikin hätätapauksessa, vaikka ei nyt ihan jauhesammuttimen tehoja olekaan...
    Mukavia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että paloruisku oikein. Tuota ei ole ainakaan käytetty : )

      Poista
  4. Jäällä on paljon voimaa. ;)

    Hieno ruisku! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toin ruiskuin kaupunkiin ja mietin, mihin sen laittaisin : )

      Poista
  5. Kadonneet kivet lienevät jäiden tekosia, ei kai se oikein muuten selitettävissä ole? Hieno ruisku. Minä muistelen, että isäni olisi käyttänyt tuollaista kun hääti tuholaisia pois omenapuiden kimpusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin vähän korjailemaan luonnon jälkiä ja niksautin polveni. Olkoot, hiivatin kivet : )

      Poista
  6. Melkoinen voima luonnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina kertoo eli siis anoppi, että eräänä keväänä oli venevaja siirtynyt metrin verran metsään päin jäiden ansiosta.

      Poista
  7. Onko nuo kuvat tosiaan samasta paikasta? Voi hyvänen aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kivet kallion ja hiekan päällä. Periaatteessa helposti jäiden siirrettävissä.

      Poista
  8. Täsmälleen tuollaisella ruiskulla mummini puutarhassa ruiskutettiin aikoinaan omenapuita tuholaisten varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jättää koristeeksi, mutta on varmasti ollut tarpeellinen vekotin aikoinaan.

      Poista
  9. Ihana postaus, josta tuli hyvälle mielelle...=) Hieno ruisku, ihan tuliterän näköinen. Voin kuvitella tuon aironostotilanteen, oli varmasti hulvatonta.....=))

    Mukavia kesäpäivä touhujen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle. Vanhempien ihmisten kanssa on kiva heittää huulta : )

      Poista