15.11.14

Pieni on kaunista

Kesän runsasvirikkeisyyden jälkeen luonnon yksinkertaisuus koskettaa mieltä.

Heinätupsut ovat jääneet jääpeiton alle suojaan ja katselevat tähtiä yllänsä.


Pupuani en ole vähään aikaan nähnyt, mutta enhän ole "koskaan" kotonakaan. Pieni lumipeitto paljasti kuitenkin sen aikeet : ) Meidän pihalla se pyörii popsimassa linnunruokaa.


Runohaasteisiin osallistuminen tuotti suuren tukun surullisia runoja, joten käänsin kelkkaani ja katson elämää hiukan positiivisemmasta näkökulmasta. Toisaalta iloiset runot ovat harvoin mistään kotoisin : D

Tässä kuvassa halusin nähdä nuorenparin symbolin: tullaan puskista ja aletaan kulkea samaa matkaa. Ihan pakko sanoa nyt kuitenkin, että vanhana kuljetaan toiseen suuntaan, mutta - päädytään lopulta samalle asemalle : )


5 kommenttia:

  1. Sinulla on taito löytää iloa ja kauneutta pienistäkin asioista ja se on hyvä se. Kaikki ei siihen pystykkään.
    Hienosti oivallettu junaratajuttu =D ja pidähän hyvää huolta Pupu-Jussista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telkkarista tuli juttu ihmisistä, joilla on erilainen herkkyys nähdä asioita. Ajattelin, että voisin olla sellainen. Eli vähän piupau : D
      Pupulle pitäisi varmaan kehitellä oma ruokailutila, mutta toisaalta se on kuitenkin villieläin. Hah villi pupu, kuinka vaarallista.

      Poista
  2. Sude sen sanoi! Niin se näyttää olevan. Mutta silti olisi mielelläni ehtinyt lukemaan myös poistamasi runon, vaikka vaikea oli aihe...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli liian rankka runo, Parempi näin : )

      Poista