14.6.15

Turhautuneisuuden aikaansaamaa ajatustyötä

Kuulin eilen lauseen, joka iski ytimeen. Se meni jotenkin näin: maailma ei ole oikeasti sellainen, millaisena me sen näemme.

Ajatus vei minut mennessään. Jos ajatellaan vaikka, että joku näyttää sinulle valokuvaa ja kysyy, onko tuttu paikka. Ei näytä tutulta ei, kunnes MUISTAT sen. Muistat sen kaiken, mitä kuvan ulkopuolella on, mitä silloin tapahtui, kenen kanssa ehkä olit... Jos kaksi ihmistä katsoo samaa ympäristöä, se näyttää heille erilaiselta perustuen ihmisten omaan ajatusmaailmaan, kokemuksiin, asenteisiin. Voisin kirjoittaa tästä kirjan, innostuin niin kovasti. Huikeaa!

Leikin sitten valokuvalla, kun en muuta voi. Edellisiin ajatuksiin perustuen en tiedä, miltä ne teistä näyttävät, mutta itse pidän muokatusta. Se antaa uutta ajateltavaa...ilman aurinkoa meitä ei olisi.


Alkuperäinen on tässä:


Noh, miksi olen turhautunut. Asuntokauppojen vuoksi tietysti. On tullut mieleen tässä odotellessa ne ajat kun odotimme adoptiolapsia. Vuodet kuluivat ja joku suurlähettiläs ei viitsinyt vuoteen laittaa nimeään paperiin emmekä voineet sille mitään. Inhoan tilannetta, että en voi asialle mitään, grrrrr.

Toisaalta tässä on hyväkin puolensa. Odotellessa ajatukseni uudesta kodista ovat muuttuneet. Ensin ajattelin, että menen pikkupikkuluukkuun odottelemaan kuolemaa. Nyt olen miettinyt, että saatan elää jopa 40 vuotta suhteellisen hyväkuntoisena joten saisi kai se uusi koti mukavakin olla?

Halusin aamulla mennä aamukahville talon seinustalle, mutta hyttyset olivat jo siellä kahvilla : D


10 kommenttia:

  1. Ei kannata hätiköidä asunnon kanssa. Oman läntin maata varmaan tarvitset. Ja hyttyset. Joo. Meillä on vauvakin saanut niistä jo osansa:(

    VastaaPoista
  2. Onpa aikamoinen lause. Aloin oikein miettimään sitä. Tottahan se on että jokaisen muistot ja elämäntyyli muokkaa sitä mitä ympärillämme näemme.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava lause ja kun sitä alkaa miettimään, voi päätyä syviin aatoksiin muistojensa ja kokemustensa pariin. Tuota voisi pohtia lomalla, kun ei ole kiire minnekään.

    Kyllä koti on niin tavattoman tärkeä paikka, että täytyy sen mieleinen olla. Monesti oikean tunnistaa kun se kohdalle osuu.

    VastaaPoista
  4. Miettimään pisti. ♥ ♥

    VastaaPoista
  5. Kiehtovaa pohdittavaa...

    VastaaPoista
  6. Ajatus jäi pyörimään minunkin mielessäni. Se pätee paljoon muuhunkin. Ensinnäkin - kirjoitit pikkupikkuluukusta, jonne kuolemaan, mutta oikeasti et niin ajattele, vaan haluat mukavan, viihtyisän kodin. Kuten nainen.kuvastimessa mainitsee, sen oikean hoksaa kyllä, kun kohdalle sattuu.

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava ajatus, tuossapa hyvä puheenaihe juhannussaunaan...

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista. Joskus kuulee mielenkiintoisia asioita, jotka avaavat uusia ajatusulottuvuuksia.

    VastaaPoista
  9. Onpa kertakaikkiaan mielenkiintoinen lause. Sitä täytyy kyllä varta vasten makustella.

    Tuohon taloasiaan sen sijaan toivotan ihan hurjan paljon tsemppiä. Lapsuudenkotini oli viime kesänä 4 kk myynnissä, mikä sinänsä on näinä aikoina lyhyt aika, mutta äitini mukaan se myymisaika oli tuskastuttavaa. (Äiti ei ole muuton jälkeen ostanut yhden yhtä leikkokukkaa millekään pöydälle..) Nyt talossa asuu 5-henkinen perhe, jotka rakastavat sitä kuin omaansa (ja heidän se nyt tietysti onkin) ja nauttivat pihanhoidosta. Kertoivat tänä kesänä äidille, että pihan kukkapenkki (joka on isänäidin istuttama) on yllättänyt heidät iloisesti jokaisella uudella kukallaan. Tuntuu hyvältä, että perhe pitää pihasta niin paljon, sillä sen menettäminen kaikkine setäni istuttamine jalokuusineen tuntui ehkä viime vuoden prosessissa kaikista raskaimmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Kun on omin käsin näpertänyt kymmenien vuosien kuluessa kaikki pihaistutukset, tuntuu inhottavalta ajatukselta, että joku vetäisi penkit sileiksi jollain koneella. Olipa lohduttavaa ja ymmärrän kyllä äitiäsi : )

      Poista