17.3.16

Oven pelastus

Jännityksellä menen huomenna katsomaan, kuinka oviparka voi.

Myrsky oli raivoissaan heiteltyään kaikki kivet jo pois paikoiltaan ja kekkasi mustanpuhuvien kulmiensa alta ovet, jotka yrittivät piiloutua luonnon voimilta muuttumalla harmaaksi ja näkymättömäksi.


Toiseen oveen se ei päässyt käsiksi, kun oli jo edellisen kiukkunsa aikana heittänyt kiven sen eteen, mutta toinen, ah, vapaata riistaa. Saranat vääntyivät ja ruosteiset naulat huusivat toisilleen kannustushuutoja, mutta niin vain myrsky voitti.

Maatessaan puoliksi järvessä epätoivon vallassa jäähileiden kertyessä lohduttavina häpeän ylle kuului askeleita. Mies, joka usein kierteli rannalla, mutta ei kuulunut tähän mökkiin riensi avuksi ja pelasti oven viimeisetkin itsetunnon rippeet, nosti sen kuivaan venevajaan, naputteli vanerin oviaukon suojaksi ja soitti niille, jotka ovea ovat hellästi aukoneet milloin iloisina kalasaaliinsa kanssa, milloin pestyjä mattoja kuivumaan raahaten. Koirakin siitä on juoksennellut ja kissa. 

Hyvä, että ovi pelastui. Sillä on niin monta tarinaa.

_ _ _

Yritän entisöidä sen, mutta uudet saranat on varmaan pakko hankkia ja laittaa tukipuita tai sitten poika rakentaa uudet, mahdollisimman samanlaiset ovet, mutta nuotioon ei vanha joudu vaan pääsee ansaitsemaansa paikkaan : )

6 kommenttia:

  1. No voi mikä myrsky!! Onneksi ovi parka koki pelastuksen ystävällisen naapurin avustuksella :)

    VastaaPoista
  2. Onpa ollut kova myrsky!

    VastaaPoista
  3. Hyvä että pelastui, vaikka sitten joutuisikin muihin tehtäviin.

    VastaaPoista
  4. Onneksi ei ollut meidän Myrsky mikä ovea riepotteli...

    VastaaPoista
  5. Kaunis harmaa ovi! Vielä on niitä, jotka pitävät huolta muustakin kuin omastaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista. Oviaukko oli niin hyvin korjattu, että päätin jättää oven kunnostamisen kesäksi, kun nyt ennen Pääsiäistä kävin mökillä.

    VastaaPoista