9.10.16

Poisheittämisen kamaluus

Kun "menettää" 3 lisähuonetta kaikkine kaappeineen, vintin, vaatehuoneen ja ulkovaraston, on pakko karsia ja tehdä valintoja.

Koulupöydät, kaapit ja hyllyköt lensivät iloisessa kaaressa kaatopaikalla (tarjottuani niitä ensin turhaan tuttaville). Tai tulivathan työntekijät auttamaan, kun katsoivat, että eihän se raukka osaa edes peruuttaa peräkärryä ja vetää kaapinrumiluksia pitkin asfalttia. Mutta on jotain, mitä vain ei voi hävittää:

Kouluvihkoset. Ei voi olla kauniimpia kouluvihkoja kuin 70-luvulla:



Matematiikan kirjat, joissa jakokulma on sellainen, jota käytän edelleen, jos pitää käsin jakaa.


Kirjat ylipäänsä. Niitä on joka paikassa. Laitoin aluksi kirjahyllyyn kahteen kerrokseen kunnes otin myös hyllyn päällyksen käyttöön ja mapit laitoin tilapäisesti sängyn alle. Kirjat on hyllyssä sikin sokin, jopa ylösalaisin, kuvaraamattu legendaarisen Erica Jongin puolihävyttömän kirjan vieressä. Nuotit keksin laittaa pärekorissa pianon viereen. Pianon, jota en uskalla nyt soittaa, kun asun kerrostalossa ja arvatkaa vaan miten NYT tekee mieli soittaa : )


Tämä muistuttaa siitä, miten numeroihin liittyy värit. C (ykkönen) on minulle aina vihreä ja D ei voisi koskaan olla muu kuin sininen. En pidä siitä niin paljon kuin vihreästä... Olisi mukava kuulla, onko lukijoilla mielleyhtymiä värien ja numeroiden tai jonkun muun kanssa. Muistaakseni siskolleni nelonen on keltainen, mutta se ei ainakaan tule tästä soittimesta.


Lastenvaunujen pois heittäminen oli hiukan vaikeaa. Laitoin vaunut sievästi reunaa pitkin alas. Joku ehkä ajattelee, että miksi en antanut niitä jonnekin, mutta ehkä on parempi olla pitämättä vauvaa kymmeniä vuosia vintissä seisoneissa vaunuissa. Ties mitä hiukkasta siitä irtoaa.

Kyllä minä annoinkin tavaraa naapurille ja talon ostajille. Tulivat hyvin iloisiksi.

Kissa on sopeutunut. Ulkona valjaissa pelottaa, kun joka puolella tulee ja menee ihmisiä ja polkupyörät on kaikkein pahimpia. Hissi on ensimmäinen uhka. Silmät meinaa pullistua päässä, kun katsellaan liikkuvaa huonetta. Muksu sai kuitenkin oman parveketilansa. Keksin, että miksi häkittää koko parveketta. Tila levenee ikkunasta ulospäin ja Muksu pääsee sinne itse. Huoltoluukku piti kuitenkin tehdä. Poika toteutti ajatukseni ja ratkaisu on mainio. Hiiriä sinne ei tosin tule, mutta minusta se ei ole huono asia : D


Kissa käytti stressiäni hyväksi ja on lihonut. Kun yritin palauttaa ruotuun, Muksu kävi puraisemassa minua nukkumaan mentyäni : )

Joidenkin tavaroiden säilytys kostautui. Purkillinen hamahelmiä muljahti käsistäni auton vieressä. En halua hävittää niitä, kun muistan miten tolkuton hinta oli pienellä määrällä ja niitä ostettiin ja ostettiin. Voihan ne tulla taas muotiin.


Postimerkkini putosivat myös kuormasta ja niitä sitten keräsin maasta illan hämärtyessä ulkovalon loisteessa. Naapuri varmaan luuli, että olen seonnut lopullisesti talon myynnistä ja rukoilen siellä polvillani. Serkkuni sanoi niin hyvin: "anna itsellesi aikaa".


20 kommenttia:

  1. Tosi kauniita nuo vihkojen kannet. Minullakin on muutamia 70-luvun vihkoja jäljellä.. ja päiväkirjoja. Onnea uuteen kotiin Mayo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kauniita ovat. En tosin ole nähnyt millaisia nykyisin on : )

      Poista
  2. Olen muutama vuosi sitten tehnyt saman. Lähes kaksisataa asuinneliötä vaihtui 85:een. Ei ollut helppoa luopua, mutta pakkohan se oli. Keräsin "muistojen laatikkoon" lehtileikkeitä, piirustuksia ja asiapapereita. Tarkoitus on joskus skannata osa niistä ja tehdä perheen historiakirja. Kun vain joskus olisi aikaa tehdä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti joskus löydät aikaa historiakirjan tekemiseen. Se on mainio idea : )

      Poista
  3. Auts, omakotitaloon kertyy kamaa vuosien saatossa tahtoi tai ei, ja joskus se luopumisen päivä on edessä, joillakin se jää perikunnan tehtäväksi. Kuulun itse siihen raivaavaan perikuntaan...
    Tuttuja vihkoja - ja jakokulma, en muuta osaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laskutikulla olen leikkinyt. Se on mielenkiintoinen kapistus ennen laskimia : )

      Poista
  4. Aivan ihania retrovihkoja! Muistan tuollaiset kuosit 70-luvulta. Meilläkin on niin paljon tavaraa vintillä, että ihan hirvittää, jos nyt pitäisi muuttaa. Joskus inventaario ja karsiminen on varmasti kuitenkin tehtävä.
    Onnea ja iloa uuteen kotiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tein raivausta pari kolme vuotta. Ei se hetkessä tapahdu : )

      Poista
  5. Minusta muutto tästä kodista, jossa olen asunut 21 vuotta olisi ihan kamala ajatus... Vaikka olen vuosien mittaa karsinut tavaraa, kyllä sitä vieläkin on paljon. Ja niin vaikea päättää, mistä voi luopua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa helpottaa, jos lapset sanoo, että heitä vain pois. Tosin sitten puolen vuoden kuluttua ovat kysyneet, että "muuten, missä se on"?

      Poista
  6. Älä hyvä ihminen hamahelmiä hävitä. Ne ovat aina muodissa. Niistähän voi askarrella vaikka avaimenperiä. :)
    Ihana vanha xylofoni. Vasta luin pitkän artikkelin tästä kuinka jotkut ihmiset näkevät kirjaimet tai sanat väreinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Alan tehdä avaimenperiä sukulaisille joululahjaksi : )

      Poista
  7. Kaikkea ei vaan voi heittää pois, muuttaessa vaan monesta pitää luopua. Onena uuteen kotiin.
    Uutta jakokulmaa en oppnut, vaika nuoriso kovin yritti opettaa. Ja numeroilla olen minäkin soiton alkeita yrittänyt opetella.

    ps, kiitos vierailusta blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksesta. En kyllä tajua, miksi jakokulma piti muuttaa : D

      Poista
  8. Tiedän tuon tunteen. Olen karsinut tavaraa omasta kodista sekä perkanut edesmenneen isäni jäämistön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä hommassa oppii, että tavaroita ei kannata ostella pelkästä ostamisen ilosta.

      Poista
  9. Luopumisen tuskaa, tuttu tunne =)))) Onneksi osa tavaroista sentään mahtuu mukaan ettei kaikkia muistoja tarvi heittää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kissa tykkää, että ympärillä on tutunhajuisia tavaroita : )

      Poista