Pilvet etsivät muotojaan sähköisen purkauksen jäljiltä ja luonto saattoi huokaista helpotuksesta; oravalapset ja västäräkinpoikaset pesissään, pikku jänöset ja ketunpoikaset. Pikku koppakuoriainenkin risti kaikki jalkansa vatsan päälle ja hymyili.
Itse otettuun kuvaan liittyy aina muisto. Kuva on ikkuna siihen hetkeen, jolloin se on otettu. Mieleen palaavat tuoksut ja äänet tai äänettömyys, mielentilat ennen ja jälkeen kuvan. Impressionistina en häiriinny lainkaan tekniikan puutteesta.
Toisen ottama kuva on aina pieni yllätys, joka tuo mukanaan huikeita ajatuksia ja näkökulmia. Siinä voi nähdä ihan mitä itse haluaa.
Kaunista maisemaa sinulla on mitä kuvata. Taiteellisuutesi tulee hyvin esille. Tulisinhan maisemia ihailemaan, jos emäntä ei passaisi niin kamalasti ja syöttäisi semmoseen ähkyyn että viikkoon ei pysty liikkuu. Kopppakuoriaisen asento on otettava. Siitä tienhaarasta on lähdetty riijuureissulle, kouluun,töihin ja maailmalle.
VastaaPoistaTaisi se riijuureissu olla mieluisin : )
VastaaPoistaOi rakastan ylintä kuvaa. =)
VastaaPoistaKatsopas:
http://hallatar.blogspot.com/2009/10/ajan-virtaa.html
Ihan kuin olisimme olleet katsomassa samaa taivasta. =)
Jospa olimme saman niemen eri puolilla, niin ovat samanlaiset värit : )
VastaaPoistaHienoja kuvia...toi "header" kuva sivun yläosassa on kerrassaan upea.
VastaaPoistaKiitos. Luonto järjestää kaikenlaista kivaa.
VastaaPoista