24.1.10

Kirjahyllyn salaisuuksia

Aamutoimiini kuului jälleen "pakollinen" leikkituokio kissojen kanssa. Sen jälkeen saatoin istahtaa aamuhämärässä kahvia juomaan ja samalla pieni suuri kisu hyppäsi vakiopaikalleen, johon se ei ollenkaan mahtuisi. Huomasin aamulla, ettei se mahdu hiekkalaatikkoonkaan, jossa on kuomu ja oviaukko. Se oli tarpeillaan etuosa ulkona ja sitten se tuli ulos ja meni peittämään siten, että takaosa oli ulkona. Raukka; minä hirveä ihminen menen heti huomenna hankkimaan uuden laatikon.



Kisulia kuvatessani huomasin esperanton sanakirjan. Olin jo unohtanut sen olemassaolon. Olen aina ajatellut lukevani kaikki hyllymme kirjat joskus...äitiyslomalla...lomalla...eläkkeellä. Niitä on paljon, koska olemme pelastaneet kaikki sellaiset kirjat, jotka ovat olleet menossa roskalavoille tai olemme muuten saaneet perinnöksi hyviä kirjoja. Eräs sukulaismies miehen puolelta osasi kaiken maailman kielet japanista islantiin ja tämä esperanton kirjakin on varmasti häneltä ajautunut hyllyymme. Minä en kuullut miehen koskaan puhuvan, sillä hän oli halvaantunut puhekyvyttömäksi ennen tapaamistamme. Mitä kohtalon ivaa: valtava kielitaito ja sairaus vie puhekyvyn. Muutoin hän oli terve. No niin, tässä se kirja elokuulta 1919; kolmea kuukautta ennen äitimme syntymää.

Kirjan selailu tuotti suurta hupia. Siellä oli joitakin sanapareja, joista esperanton ymmärsi paremmin kuin suomalaisen sanan. Vai mitä sanotte näistä: sankeri, liikkiö, srapnelli, sellakka, touvi. Sitten on tietysti seuraavanlaisia jokapäiväisiä hyötysanoja: loveen lankeaja, pujotteleida, kauhtana, pajupilli, Persian kuningas, kaivosaukko (onkohan se saukko, joka asuu kaivossa), onnen potkaus.
Eräs käännös vaikutti hyvin osuvalta: soseo = sora-jyrätty leveä maantie. Melkoista sosetta "soseo" saattaa keväällä ollakin, ainakin minun lapsuudessani, kun Päijänne-ajot kulkivat kotimme ohi ymmärtääkseni juuri siksi, että tie oli sopivan huono ja haastava moottoripyöräkilpailuun. Ajot siirrettiin harmiksemme muualle, kun tie parani liikaa ja minäkin olin riittävän vanha jaksaakseni aamuyöllä katsoa niitä. Perhe ei aina herättänyt pienintä, vaikka illalla vaadin sitä. Kyllä aamulla suututti ja mökötin varmaan monta päivää. Olin sellainen mököttäjä.

Olisipa se nastaa sanoa poliisille, jos sattuu hurauttamaan ylinopeutta ja iskee äkkipelko eli "paniko", että puhuu vain esperantoa. Tässä sanakirjassa on se vika, että se on vain esperanto -suomi eikä toisinpäin, jotta voisin opetella lauseen "puhun vain esperantoa", mutta voihan sille poliisille sanoa ihan mitä vaan, vaikka "kuskuto" (humalavieras) - tai ehkä ei juuri tuota sanaa : D.

Ja siitä vaan Nummisuutareita lukemaan La botistoj:

  

2 kommenttia:

  1. Ihania aarteita kirjahyllyssäsi! Kissa ja nuo mainiot opukset...tahtoo tonkimaan!!!
    Mulle ja kertyy kilokaupalla noita sangen mielenkiintoisia muidan hylkäämiä kirjanreppanoita, niitä sitten lueskelen ja selailen itaeni iloksi. Luulen, etteivät ystäväni ihan miuta aina ymmärrä, kun niille otteita niistä lueskelen...
    Tässä pari esim. kokoelmastani: tää on opettavainen ei NIIN kovin vanha:
    Pienviljelijän rakennusoppi 1941.
    Harrastukseen liittyvä:
    Palokalustoluettelo hankkija 1931.
    Muuten vaan mielenkiintoisia:
    Alkoholioppi 1914.
    ÄLY ja sen kohottaminen terveydenhoidollisin ja lääkintäopillisin keinoin 1923.
    Kaikkea välttämätöntä tietoa hyllyt pullollaan...( :

    VastaaPoista
  2. Vähän samantyyppisiä kirjoja minullakin; yhdessä kerrotaan, kuinka ihmisellä on ollut päälaella silmä kauan sitten. Yksi opas on miehille ja sille olen nauranut mahani kipeäksi : D

    VastaaPoista

Luetuimmat : )