Kasvattaa - ei kasvata - kasvattaa

Lasten kasvatus on sellainen aihe, johon en oikeasti ota kantaa. Saimme niin usein kuulla sen kymmenen vuoden aikana, kun lapsia ei kuulunut, että emme aiheesta mitään tiedä. Enkä oikeastaan tiedäkään. En kyllä nyt sen enempää kuin silloin ilman lapsiakaan. Olen kuunnellut sisäistä ääntäni ja on vaan eletty niin, että jokaisella perheenjäsenellä olisi hyvä olla eikä kenellekään ihmiselle eikä eläimelle saa olla paha. Ja jos sattuu lipsahduksia niin kuin meille kaikille sattuu, pitää pyytää anteeksi - ja antaa.

Pulttia en ole ottanut edes tatuoinneista, vaikka se on minusta totaalisen hölmöä : ) Olen sen myös sanonut ja sanonut kovalla äänellä ja monta kertaa, mutta kun nuori sen kuitenkin ottaa, mikäs siinä, kunhan nuori tykkää perata kaloja ja tehdä tavallisia kotijuttuja eikä vedä huumeita. Housut roikkuu ja joskus haisee tupakki. Ei kai sitä itsekään olla mitään pulmusia oltu. Kummasti ne vaan näyttävät vuosi vuodelta viisastuvan. Voi olla, että nopeammin, kun mutsi ei koko ajan paasaa joka asiasta. Ja kun on yh-leski ei sitä oikeasti ole ollut aikaa vahtaamiseen ja huutamiseen; on pitänyt karsia epäolennaiset elämästä pois. Kas tässä kalanperkuukuva ilman kaloja anopin saappaissa. Saappaat on olleet mökillä kymmeniä vuosia ja niitä käyttää kaikki : )

Oikeastaan riittää, kun pitää huolen, että lapsi on onnellinen ja sitä hän ei voi olla, jos tekee jotakin väärin. Aikuisen tehtävä on näyttää, mikä on oikein ja väärin. Kerran olin koululla kuuntelemassa lapsipsykologin luentoa ja mieleeni jäi seuraavantyyppinen lause. Lasta pitää kasvattaa siihen saakka, kunnes lapsi on 18, mutta ei 18 ikävuoden jälkeen. Kas siinä kaksi pointtia: lapsen kasvattamista ei saa lopettaa liian aikaisin, mutta ei myöskään jatkaa liian kauan. Minusta se oli hyvin sanottu.  (Mutta tyttö, jos luet tämän, tämä ei sitten koske sinua, kun kesällä täytät 18  : D)