7.2.10

Ohjeita uusavuttomille koirankäyttäjille ja saunojille


Jouduin yllättäen ja pyytämättä vastuuseen koirasta. Tivasin kirjallista käyttöopasta, mutta ei herunut eikä sellaista nyt ylipäänsä YHDEN tyhmän ihmisen vuoksi edes laadita. Hui kauhistus; minä olen vannoutunut kissaihminen mitä nyt vierestä olen seuraillut pojan koiran toilailuja. Poika nyt kuitenkin pääsi 37 eurolla Latviaan muutamaksi päiväksi ja siellä kaverin suhteilla Riikan hienoimpaan kasinohotelliin synttäriensä kunniaksi. Funtsasin heti, miten pääsisi halvalla Helsinkiin. Ostaisi lentolipun Latviaan ja hyppäisi laskuvarjolla Helsingin kohdalla, on nimittäin suolaiset hinnat lentää Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin.

Sieltä se sitten iloisena tekstailee, kuinka aamupalalla on lohta ja kaviaaria ja tarjolla teemasaunoja, kuten rokkisauna. Voi hyvänen aika: nyt suomalaiset skarppina, ensin meiltä varastetaan joulupukki ja nyt viedään sauna kaikenmaailman kotkotuksilla. Äkkiä markkinamiehet toimiin: tango- tai tankosaunaa kehiin. Tarjotaan ulkomaalaisille, mitä he haluavat: sauna sellaisena, mitä se ei nautittavimmillaan taatusti ole eli kaikkea ohjelmaa ja opastusta. Tässä kuva itävaltalaisesta hotellisaunasta. Siellä oli saunomisohjeet ja sekös meitä huvitti. (Minä en paljon Etelä-Amerikan lisäksi ole matkustellut, mutta viisikymppisenä lähdin kaupunkilomalle Wieniin, siskon kanssa tietysti). Napsauttamalla kuvasta saattaa saada jotakin selvää.


No niin koira-asiaan; tyttö (kaikkien eläinten kuiskaaja) on siis viikonlopun kotona, mutta minä jään YKSIN tuon kuulemma minun näköisen koiran kanssa vuorokaudeksi, joten päätin tänä aamuna harjoitella ulkoilua. Eilen käytin jo pissalla ja se teki sen tosi nopeasti ja tulin iloisena sisälle kunnes tyttö kertoi, ettei se koira kaikkea kerralla tee, joten takaisin vain. No aamulla ylös ja naparetkeilijän toppaukset päälle ja matkaan. Sehän osaa juosta (toisin kuin kissa) ja gaggagin tuli jo viidenkymmenen metrin päässä, mutta ei me nyt takaisin lähdetä, kun vasta alkuun päästiin. (Sen kakan hain lenkin jälkeen yksin muovipussiin, koska haluan lukea hyvällä omallatunnolla ja ylpeänä jokakeväisiä yleisönosastojen koirankakkakeskusteluja).

Välillä se pysähtyi ja katsoi minua ihmetellen. Kommunikaatiokatkos; miksi se ihmettelee? Sitten se pysähtyi sellaisen rivitalon kohdalle, jossa olen joskus mieheni kanssa asunut ja muistot valtasivat mielen. Talo oli maalattu keltaiseksi ja minä ajattelin, että tämä minun pitää kertoa miehelle. Joskus hyvin harvoin käy tällä tavalla. Muistin kuinka itse maalasimme kerran talon tummanruskeasta vaaleanruskeaksi. Voi niitä hikisiä, pölyisiä päiviä siellä telineillä, kun ensin hiottiin ja sitten maalattiin kahdesti. Ei voinut laiskotella, kun kyseessä oli rivitalo eikä halunnut olla viimeinen maalaamaton pätkä.

Matka jatkui ja minulle tuli NIIN kuuma. Juostiin ja sitten äkkiä pysähdyttiin jonkin mielenkiintoisen, keltaisen lumikökkäreen kohdalle ja pysähdyksen jälkeen se oli entistä keltaisempi. Päästiin sitten kotiin ja kissat katsoivat kateellisina. Reissu kaikin puolin kannatti. Jos tätä tekisi jatkuvasti, voisi minultakin, toimistoplösöltä,  pari senttiä kadota sieltä sun täältä ja ajatukset löytäisivät uusia polkuja.


Ei minun nukkumajärjestelytkään toimineet. Nakkasin vanhan patjan lattialle koiraa varten. Koira sitten nukkui sohvalla ja kissa patjalla (näyttää tuossa kuvassa ihan kissanraadolta). Yritin hätistää koiraa sohvalta, kuten tytär opasti, mutta koira tuli ensin ja painoi päänsä olkapäälleni, katsoi kauniisti silmiin ja meni vain sohvan nurkkaan. Mitäpä siihen on sanomista: hau!

6 kommenttia:

  1. Suloinen hoidokki!!!
    Ja hauska juttu tämä ylipäätään, ei mitään lisättävää! Rokkisauna :D

    VastaaPoista
  2. Kävimme jo toisen kerran ja nyt se juoksi koko matkan - ja minä perässä. Onkohan se tarkoitus, että juostaan? : D

    VastaaPoista
  3. On vähän löysänsorttinen palttoo koiraparalla.

    VastaaPoista
  4. Ihminen mennyt jalostuksessa hakoteille, mutta yritän aina ajatella tämän koiran kanssa oleskellessani, että se ei ole koiran vika.
    Se on niin herttainen, mikä ei todellakaan näy kuvista : )

    VastaaPoista
  5. Tuosta jalostusasiasta olen vahvasti samaa mieltä, mutta eipä se todellakaan ole koiran vika.

    Tuo kissakuva on aika hervoton. :D

    VastaaPoista
  6. Olet Anskukka oikeassa: kissamme ON hervoton; muulloinkin kuin tuossa kuvassa. Hyvän sanan keksit : D

    VastaaPoista