Lunta pöydällä ja tanssia rannalla

Suomalainen sisu on siitä merkillinen, että mitä "kurjemmin menee", sitä enemmän yrittää. Se on hyvä sisu se. Vaikka ulkona on valkoista joka puolella, kurkkua jomottaa jo toista viikkoa ja töissä on pitänyt tehdä kolmen ihmisen työt, sitä vain istuu tietokoneelle ja alkaa kirjoitella höpöjä ja muistella hauskoja hetkiä ja sitä, mitä talvestakin voi saada irti.
Kas tässä pöytä, jossa on nyt lunta, mutta siihen lasketaan ensimmäisenä kassit, kun ruvetaan kaivamaan mökin avainta. Siinä istutaan (joskus siideri kädessä) ja katsellaan järvelle, kun sauna on lämpiämässä ja ihanan fyysisen työn täyteinen päivä takana. Siinä on joskus lettutarjoilut tai mansikkajäätelöpaketti, joka sulaa juuri sopivasti kaupoilta ajettaessa. On siinä sieniäkin puhdistettu. Ja siinä kököttää aurinkokello, joka ei ole kiinni ja joskus kellii järveen saakka, jolloin aika pysähtyy tai menee hetkeksi vähän sekaisin.

Vedet ja kalat on kaivettava järvestä. Kirves on kairan lisäksi hyvä kapistus. 

Tyttö oli jotain 12, kun hän rupesi pilkkimään. Siinä sitä maattiin mahallaan pilkkireiän reunalla ja katsottiin, kuinka kala tuli ja nappasi täkyn suuhunsa. Herkkupalan korvike suorastaan asetettiin kalan suun eteen. Minun piti viedä kaikkea lämmikettä siihen jäälle, ettei lapsi jäätynyt mahastaan kiinni : ). Tässä hän vielä auringon laskiessa pilkkii ja minun piti melkein kantaa hänet pois.

 Sitten pidettiin yhdessä hauskaa. Poika, joka on asiantuntija tässä, laittoi tulet laiturille. Kerrottakoon, että meillä on kivilaituri.  Nuotiossa rupesi tanssimaan tulipukki sarvet vinksallaan sinne tänne : )

Blogini osoite "tulijavesi" olkoon tänään "tulijajää". Vähän vino tulijajää.

Nyt ulkona ei näytä enää niin valkoiselta eikä kurkku ole enää niin kipeä. Tämä on asennekysymys : )