Pääsiäisen kahdet kasvot

Muistoja jälleen. Ensimmäisellä luokalla kävimme läpi Jeesuksen kärsimyksiä pääsiäisen alla ja minä kärsin mukana. Pidin pulpetin alla peukkuja, ettei Häntä kuitenkaan ristiinnaulittaisi ja joku nousisi puolustamaan ja tapahtuisi ihmepelastuminen. Niin pieni on ekaluokkalaisen ajatusmaailma. Tässä enkeli, jonka sain lohensavustajaystävältäni kerran lahjaksi. Se on kasvoton, mutta sillä on tuhannet eri kasvot valaistuksesta riippuen.

Sitten toiseen tunnelmaan; siihen riehakkaaseen. Jouluna esittelin blogissani porsas/tonttutaulun, mutta ei siinä kaikki, meillä oli myös pääsiäistaulu! Sekin on 50-luvulta ja kopioitu tyttärille. Arvata saattaa, että taloudessa, jossa ei ollut televisiota eikä sitä informaatiotulvaa, mikä nykyisin lapsilla on, tällainen taulu veti puoleensa kuin magneetti. (Kertanapsaus kasvattaa täytekakkua : )

Näitä kanoja ja tipusia laskettiin moneen kertaan ja puolikas ankka aiheutti ongelmia, pitääkö se laskea. Kyllä, jos puolikas kanakin lasketaan oikeassa yläkulmassa vai pitäisikö ne laskea yhteen: kana-ankka. Kyllä minua säälitti nuo arkiset kanat yläkulmassa; onkos niillä edes hauskaa? Kyllä tämä kaupunkilaisperhe voisi kutsua ne täytekakulle samoin kuin talonsa portilla seisovan kanan tai sitten kekkerit pitäisi pitää talossa. Ja miten auto on saatu noin ahtaaseen paikkaan? Näin meni ajatuksen juoksu : )

Hyvää pääsiäistä kaikille ja varsinkin karvaisille (höyhenetkin käy) toivotteleepi minun lisäksi Muksu, Cilla, Paavo, Ulla ja Ottokin : )