Masokisti

Minussa on toden totta aina ollut masokistin vikaa. Vai mitä voisi tuumata siitä, että kun tulee kunnon keväthelteet, niin mitäpä teen. En mene mökille en. Päätän siivota vintin! Vintin, joka on kuumaakin kuumempi, pölyinen ja hankalassa paikassa. Muu kansa grillaa, istuu patiolla, ui ja lorvailee kaupungilla, minä siivoan vinttiä ja ulkovarastoa - jo viidettä päivää. Se on karmea tämä sisu, jääräpäisyys ja masokismi.

Tässä on kumminkin penkki kun en muitakaan kuvia tähän hätään tekstin jatkeeksi löytänyt. Penkki, jossa mieluummin istuisin, 240 kilometrin päässä vintistä - ja varastosta ja 70-luvulta asti säästetyistä kengistä ja päiväpeitoista. Syöttötuoli, potta ja satukirjat jäävät vinttiin. Jos joskus luoja suo lapsenlapsia, jokainen lapsenlapsi haluaa istua samalla potalla kuin vanhempi : D.

Eikä se ole mikä tahansa potta. Siinä on turvavyö. Se oli sitä varten, kun meidän pesukoneessa oli niin hurja linkous, että lapsi pysyi potassa, jos sattui sellainen pesuvaihe yllättämään : D

Siis penkki:

Ah, tämä on maailman paras penkki. Se on mökin seinustalla järvelle päin. Makasin siinä kerran selälläni kunnes rupesin pelkäämään, että telkkariantenni tipahtaa päähän. Se voisi olla liian moderni näky. Hankin myöhemmin uuden - siis antennin. Se pysyy varmasti; vaikka talo kaatuisi, antenni pysyy. Penkki oli ensin keltainen ja sitten maalasin sen valkoiseksi. Taisi olla kostea ilma, kun ensimmäinen vieras sai maalit peffaansa. On siitä jalat korjattu, istuinosa vaihdettu ja maalattu vielä uudelleen. Jälkikasvu katsoi minua kummastuneena: keltavalkoinen? So what!

Tuota pikku männynkäppyrää kutsun kyllä kohta biologian laitokselta jonkun katsomaan. Se on kasvanut penkin alla ainakin 30 vuotta. Se ei kuole eikä kasva. Outo otus. Penkissä ei ole muuta huonoa kuin hyttyset, mutta niitä pääsee äkkiä sisälle karkuun, mutta nyt menen siivoamaan - vinttiä. Oli pakko vähän purkaa paineita : )