Minua on niin ruvennut ärsyttämään sana "vintage", että piti Wikipediasta katsoa, mitä se oikein tarkoittaa ja jos se suomeksi on "hyvä vuosikerta", annoin sanalle periksi. Toki tiesin, mitä sillä tarkoitetaan eli vanhoja tavaroita ja vaatteita yksinkertaisuudessaan ja niiden uusiokäyttöä, mutta sitähän me kaikki ihmiset olemme tehneet iät ajat. Enää vain ei tarvitse hävetä, kun haluaa säilyttää ruostuneen tai muuten kulahtaneen kapistuksen, nyt voi hienostuneesti sanoa vieraalle, että tämä on sitä vintagea : D. Minä löysin vinttiä siivotessani (kts. toukokuun jotakin pv. Masokisti) keinutuolin ja vanhan lelun voilà:
Olen vienyt kiikkustuolin vintille, kun se narisi, voi hyvät hyssykät, nariskoon, minäkin narisen. Lelu ei ole tarpeeksi huono päästäkseen tähän vintage -kategoriaan, mutta se on kiva. Olkoon vaikka karhu, mutta minusta se muistuttaa vompattia. Jos saisin kaikista maailman eläimistä valita lemmikin, se olisi ehdottomasti vompatti. Se on niin ihana, pyöreä ja paksu vipertäjä.
Tässä on näitä punakeltaisia astioita, joita tuntuu olevan aika monella. Kas kun kukaan ei ole älynnyt ruveta niitä uusiovalmistamaan. Vai onkohan? Mutta eihän se ole sama asia. Minullakin on kattilan pohjassa reikä.
Näkyy koko mökkini olevan vintagea, korjauksen tarpeessa sieltä sun täältä.
Mitäs muuta minä? Olen samoissa puuhissa kuin blogiystävämme Marika eli remonteeraan pihavarastoa lämpimäksi, mutta sinne ei tule eläimiä vaan yksi nuori mies yritystoiminnan puitteissa. Eilen kävimme rakennusvalvontavirastossa hakemassa lupaa käyttötarkoituksen muutokseen ja se arkkitehti selvästi nauroi minulle, siis nauroi minulle! Kysyin pojalta, että mitä se oikein nauraa; poika sanoi, että kun sinä hössötät niin hirveästi. Mikä ihme se on, kun mulla oli puolen tunnin ruokatunti ja piti esittää koko asia hakemuksineen, piirustuksineen ja kuvineen yhdellä hengenvedolla! Isäni sanoi, että mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta, niin sanoi!
Tässä kirvesmies hommissa:
Ei oikein onnistu purkukaan meiltä ammattimaisesti; poika astui naulaan ja minä tietysti hiljaa ajattelin, että no voi kun höpsö, kun ei osaa varoa. No nyt on minullakin varpaassa reikä.
Se minun vintin siivous helteellä liittyi tähän varastoremonttiin, koska heitin ylivintaget vintistä kaatopaikalle, että sain raahata varaston vintaget vintille. Voi, että teki blogia kirjoittaessa levinneelle takamukselle hyvää kiivetä ylös ja alas huteria tikapuita. En halunnut apua, koska olisimme joka tavaran kohdalla tapelleet, säästetäänkö se vai ei. Ha ha, minä olen jo potkaissut tyhjää, kun jälkikasvu saa kiroillen siivota vintin : )
Kaiken tämän romurallin keskellä oli ihana lähteä kaupungista ulos. Lähdin "piipahtamaan" Itä-Suomessa noin iltaseltaan. Hain tyttäreni opiskelupaikkakunnalta kesäksi pois kimpsuineen kampsuineen. Tässä levollinen näkymä. Kesäilta ja tuulilasi ötököiden täplittämä, radiosta hyvää tarinaa ja musiikkia, kuiva tie.
Tämä maisema vielä odottaa, kuka tässä rannalle ehtii:
Kiikkutuolit on ihania, symppiksiä ilman vintageakin. Ne tuo aina mieleen ukin ja mummun ♥ Ja nuo punakeltaiset myös, ovat vaan niin hinnoissaan, että tyydyn ihailemaan kauempaa ;)
VastaaPoistaAlin kuva on taas todella kaunis, nyt on vaan niin kylmää, että odotellaan lämpimämpää..
Viitasaari on varsin mukavaa seutua. Olen muutamasti pyöräillyt Kärnäkosken ja Huopanankosken kautta Karstulaan ja toista kautta Pihtiputaalle. Viitasaarella oli eräänlainen museoitu liiketila, jossa oli jonkinlainen antikvariaattikin, mutta huomasin kerran ohi polkiessani, että talo oli myynnissä. Siitä on kyllä jokunen vuosi. a-kh
VastaaPoistaVoihan vintage sitä yli- ja alivintagen määrää, jota kotiin kasaantuu. Mahtava kuva tuo viimeinen. Aivan kuin lamppu olisi upotettu veteen. Pitäisikin piipahtaa Vsaarella ensi viikolla katselemassa kirkkosaaren kaunista rantaa ja katsoa, joko Porthanin puiston kioski olisi auki.
VastaaPoistaNyt mullekin sitten tuli ihan oikea selvitys tuohon outoon sanaan.
VastaaPoistaTuohon siivous puoleen pitäisi paneutua tosissaan. Vuosien myötä on kerääntynyt turhan paljon ja aivan turhaa tavaraa nurkkiin ja kaappeihin. Roskalava pihaan ja siihen ylimääräiset romppeet.
Olempa minäkin piipahtanut pari kertaa Viitasaarella, eihän Maaningalta ole kuin rapiat 80 km sinne.
Viimeinen kuva on tosi hyvä. Kuten punakeltaisetkin. Vompatille terveisiä.
VastaaPoistaTuohon keinutuoliin tekee mieli istahtaa. Tavaraa tuntuu herkästi kertyvän. Miten niistä luopuminen onkin niin vaikeaa. Karsia pitäisi, ettei jättäisi jälkeensä turhan paljon selvitettävää.
VastaaPoistaViitasaarelta minäkin muuten tänne Heinolaan muutin 3 vuotta sitten, että tuttu paikka minulle hyvinkin. :)
VastaaPoistaKaunis maisema :)
Elisa: noita astioitako siis myydään jossakin?
VastaaPoistaa-kh: enempi minä siellä rannalla touhuilen. Pitäisi varmaan tutustua paremmin Viitasaaren touhuihin.
Tiuku: kiva se vanha silta sinne kirkolle päin.
Kun rannastamme soutaa niin pitkälle, että kirkon torni näkyy, siihen voi pudottaa katiskan.
Pehmyt piirto: täytyypä katsoa, missä se Maaninka sijaitsee...
Sirvatar: kiitos terveisistä : )
Famu falsetissa: anopillani oli sota-ajan sokeria vintillä. Kai mustan pörssin tavaraa : D
Sorvatar. Anteeksi painovirhe!
VastaaPoistaSeijastiina: Heinolahan on vähän samanlainen paikka, paitsi isompi. Siellä kävin lapsena lintutarhassa. Asuin noin 50-70 km päässä.
VastaaPoistaJuuh, kyllä tuota vintagea, kaikkea vuosikertaa löytyy nurkista. Osa vartavasten hankittuna, osa elämän kerrostumina. Ollaankin naureskeltu, ettei ikinä enää voida muuttaa, kun omakotitaloon kertyy niin kamalasti tavaraa sinne sun tänne. :)
VastaaPoistaIhana, tuo alin kuva!
Vanhempieni rappusilta löytyvt myös punakeltaiset kattilat ja pannut..
VastaaPoistaAnskukka: niin se on, ihminen tavaroidensa ympäröimänä. Mistä niitä oikein tulee : )
VastaaPoistaTuikku: silloin kauan sitten niitä ei arvostettu, mutta nyt ne näyttävät mahtavilta : )