22.8.10

Eläinterapiaa

Kuka lohduttaisi Ullaa, joka jäi tänä kesänä yksin Paavon siirryttyä voikukkamaille. Se on ruvennut laihtumaan, vaikka annan ruokaa. Emme halua enää ottaa kania sille kaveriksi, koska se on loputon ketju. Pidän Ullaa sylissä ja se nauttii niin, että hampaat kalkattaa. Ulkona se oleilee kissahäkissä kissojen kanssa, mutta kukaan ei korvaa kylkikyljessä kököttänyttä Paavoa, joka nuoli ja jota sai nuolla.


Tässä rakas ystävä nuolemassa:

Ulla on hyvä matkustamaan. Olimme jyrsijä/jäniseläinnäyttelyreissulla hotellissa sen kanssa eikä se tehnyt yhtään papanaa eikä pissannut eikä puraissut reikää sängyn peittoon. Se tiesi, että nyt pitää olla hienosti.

Äidin viimeisenä kesänä otimme Ullan mukaan mennessämme äidin kanssa muutamaksi päiväksi lapsuuden kotiimme, joka oli muuten tyhjillään, koska äiti asui palvelutalossa. Äiti puhui Ullalle ja nautti kovasti ja tarjosi sille kahvia : )


Äitimme oli lähestymässä yhdeksääkymmentä. Hän oli aina hyväntuulinen ja herttainen.


Annoimme palvelutalossa Ullan erään naisen syliin. Nainen ei juurikaan puhunut koskaan. Hän piti Ullaa niin mielellään sylissään ja paijasi sitä, että tuntui melkein riistolta, kun meidän lopulta piti lähteä. Ehdotin palvelutalon henkilökunnalle, että hankkisivat vanhuksille lemmikin. Ei ole kuulemma mahdollista. Mielestäni jokin eläin olisi aivan ehdoton osa vanhusten hyvinvointia. Ymmärrän, että se toisi hoitajille lisätyötä, mutta toisaalta se voisi vähentääkin sitä vanhusten hyvinvoinnin kautta.

12 kommenttia:

  1. Se on aina surku, kun se sydänystävä "jättää", oli sitten lemmikki mikä hyvänsä. Toiset kyllä siitä surustaan selviävätkin, että jonkinlainen surutyökoneisto on eläimiinkin rakennettu. Tsemppiä!

    Ja monissa palvelutaloissa ja vanhustenkodeissa onkin nykyään yhteinen kissa tai koira tai jopa joissain molemmat. Kun ei ole liian allergisia tai astmaisia asukkeja, niin se on mahdollista. Itse en osaisi ilman näitä tassuttelijoitten päiviin tuomaa iloa ilman enää lainkaan.

    VastaaPoista
  2. Eläin perheessä on useimmiten enemmän kuin lemmikki, hänestä tulee perheenjäsen. Ja siksikin on helppo puhua hänestä, eikä siitä! Minäkin olen kuullut noista palvelutaloista, joihin on hankittu kissa tai koira, miten paljon iloa ne ovat tuottaneet vanhuksille. Ja vasta viikolla kuulin radiosta, että oli tutkittu, että levoton koululuokka rauhoittui heti, kun siellä oli koira!
    Ulla näyttää tosi suloiselta ♥

    VastaaPoista
  3. Ihana Ulla. :) Kyllä siitä on olemassa ihan tutkimuksia kuinka eläin voi toimia terapeuttina vain olemalla siinä. Stressihormonien tuotanto laskee kun saa pitää eläintä hyvänä. Minusta hoitolaitoksissa pitäisi aina olla joku maskotti ja lemmikki, siitä olisi niin paljon iloa ja hyötyä. Eri juttu sitten on allergiat, mutta esim. minäkin olen koirille allerginen ja minulla on koira. Satuin löytämään rodun jolle en ole allergisoitunut.

    VastaaPoista
  4. Ulla on suloinen pupu, sen silittely saa varmasti hyvälle mielelle. Ehkä kissaystävien seura kuitenkin lohduttaa. Olen kuullut, että meidän vanhainkodissa on kissa lemmikkinä.
    Olen itse huomannut olevani paljon rauhallisempi ja hyväntuulisempi sen jälkeen, kun meille hankittiin kaksi frettiä. Ne pitävät hellittelystä ja silittelystä ja saavat minut nauramaan hölmöilyillään.

    VastaaPoista
  5. Liikuttavia kuvia. Eläinterapia on tehokasta hoitotoimintaa ja antaa niin paljon sekä vanhalle että nuorelle. Varsinkin yksinäinen vanhus hoitopaikoissa virkistyisi eläimen kosketuksesta ja silittelystä.

    VastaaPoista
  6. Voi sitä Ullaa... Elämä Ilman Paavoa on varmasti erilaista.

    VastaaPoista
  7. Voi pikku Ulla, niin murheellinen :(

    VastaaPoista
  8. Minz: tuntuu, että maaseutujen vanhuksilla ei ole edes allergioita ja hyvin monella on kaupungissakin ollut oma kissa, koira tai muu eläin.

    Elisa: koira koulussa. Miten upea asia. Siellä tosin voi tulla allergiat vastaan. Tulikin mieleen, että meidän kansakoulun opettajalla oli koiranpentu pissailemassa luokan lattialle ja juoksemassa välitunnilla meidän joukossa : )

    Anne: kyllä pienellä tahdolla löytyisi kaikille sopiva lemmikki. Se olisi oikeasti osa hoitoa ja hyvinvointia. Itsekin nousen aamulla iloisempana töihin, kun kissat ja kani odottavat nousuani ja ruokaa : )

    Manteli: Ulla ei oikein osaa olla kissojen kanssa. Ullahan saa kulkea vapaasti meidän talossa, mutta se ei juuri huoneestaan poistu. Kissat hyppäävät sen niskaan huoneen ulkopuolella. Joku saalistusvietti nostaa päätään. Fretit ovat varmasti suloisia.

    Tiuku: huomasin isästänikin, että hän vanhempana piti yhä enemmän eläimistä eli hoitolaitoksen miehet ja naiset tykkäisivät varmasta yhtä paljon lemmikistä.

    Una: Ulla tulee selvästi mielellään syliini. Enemmän kuin ennen.

    Seijastiina: kurjaa, kun ei voi enää ottaa sille kaveria. Se olisi loputon kierre: aina yksinäiselle kaveri.

    VastaaPoista
  9. Voi Ulla parkaa, kun jäi leskeksi.
    Tuntuu kamalalta ajatella omaa mahdollista vanhuutta ilman lemmikkiä, minä jolla on aina ollut lemmikkejä.
    Meidän miniällä oli paha kissa- ja koira-allergia. Saatuaan nyt 10 vuotta siedätyshoitoa anoppilassa, ei allergioista ole enää tietoakaan. Hän on nykyään kovin ihastunut koiraamme ja koira suorastaan palvoo häntä. Joillekkin tämmöinen siedätyshoito tuntuu tepsivän :)

    VastaaPoista
  10. Sude: Älä ajattele tulevaisuutta vielä. Eihän sitä tiedä millaisen lemmikkikatraan ympäröimänä saat olla : )
    Kyllä allergiat voivat hävitä juuri siten, kuin kerroit. Tiedän myös tapauksia. Taitaa laitosten säännöt olla vähän tiukat.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi16.1.13

    meidän vanhustentalossa asuu koiria ja kissoja,tosin vähän,ja ovat kilttejä ja ihmis ystävällisiä.mutta meidän vanhukset sanovat että mitä nuista paska runteista,ne pitäis hävittää,on jopa ilmoitettu vuokranantajalle.miksi meidän vanhukset eivät pidä eläimistä.onko se joukkohurmaa jos joku pitää.me pidetään kaikki.esim.jos meille tulee joku hoitaja ja sanoo voi että ihana kissa minä pidän mummo sanoo se on meijän talon kissa se on mukava käy aina tässä.jne.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhuksethan ovat niitä samoja ihmisiä, joita on esim. työpaikalla. Toiset sanoo, että kaikki kissat pitäis hävittää ja toiset taas tykkää ihan mielettömästi. Jos jokin vanhus on mielipidevaikuttaja, se sitten leviää. Kiitos kommentista. Se oli mielenkiintoinen.

      Poista