11.8.10

Kuinka luonto tekee meistä pieniä ja sanavallattomia

Minulta kyseltiin pelottaako mennä Keski-Suomeen, jos on vaikka mänty parkkeerannut itsensä keskelle mökkiä. Ehei, ei pelottanut, mökkinaapurimme soittaa minulle heti, jos vaikka jänis istuu rannallamme. Sellaiset naapurit ovat todellinen ilo tai ...?

Entäs jos kuitenkin?
Matkalla oli pyräyksittäin puita kuin tulitikkuja, mutta mökki näytti olevan ehjä, mutta joka neliö oli täynnä ROSKAA! Sitä riitti koko lauantaiksi siivottavaksi. Kaikki irtoämpärit ja lyhdyt olivat lähteneet omille teilleen ja rannasta oli yksi lahohko puu katkennut.


Kuka oli myrskyn suututtanut? Ihmisten jatkuva valitus kuumuudesta? Oravaäitien narina sotkuisista kotipuista? Muurahaisten narina vähäisistä pesätarpeista. Myrsky tuli ja antoi oraville puhtaat puut ja muurahaisille kekotarpeita. Samalla se luki toukkien salakirjoitukset puhaltamalla lehtien läpi:



Se oli kuopaissut järven pohjaa:


Pudottanut hampaansa mennessään:


Lopulta myrsky kävi näyttämässä minulle, että "no enhän minä tosissani" : )

11 kommenttia:

  1. "Myrskyn jälkeen on poutasää"...Ihana kuva tuo viimeinen. Kiva kun olit poikennut blogissani!

    VastaaPoista
  2. Luonto näytti ihmiselle mitä kuuluu ja kuka käskee. Hyvä ettei vahinkoja ollut enempää! Alin kuva on suloinen ;)

    VastaaPoista
  3. Lämmin kertomus myrskyn käynnistä. "Luki toukkien salakirjoitukset...", ihania ajatuksia.
    Eihän ihminen luonnonvoimille mitään mahda.

    VastaaPoista
  4. Luonto väläyttelee voimiaan meille, mutta kuten alimmaisesta kauniisti näkyy, osaa myös hyvitellä.

    VastaaPoista
  5. Luonnon voimat on kauniita katsella, ja luonto ottaa ja antaa, emme voi juuri kuin kauhistella ja ihailla, mutta mukavat on hampaat tiputtanut matkalle ja viimein rauhottuen, leväten, luonto lumoaa meidät yhä uudestaan :)

    VastaaPoista
  6. Hienoja kuvia! Kyllä luonnolla on mahtava voima, siinä ihminen tuntee itsensä pieneksi.

    VastaaPoista
  7. Onneksi myrsky ei ulottunut tänne saakka, mutta matkalla näin paljon kaatuneita puita. Puut olivat katkenneet kuin tulitikut. Ihastuttavia nuo salaperäiset kirjoitukset lehdissä. Lukeekohan niissä, että myrsky ei sittenkään pudottanut meitä.

    VastaaPoista
  8. Viimeisessä kuvassa kauniit lämpimät sävyt, auringonpaistetta myrskyn jälkeen. Mukava lukea, että mökki säilyi ehjänä, meillä kävi yhtä hyvä tuuri eikä ollut edes roskia.

    VastaaPoista
  9. Tekstiäsi on mukava lukea, sujuvaa ja ajatuksia herättävää. Ja kuvat siinä lisänä.

    VastaaPoista
  10. En nyt tiedä mitä tähän edes kirjoittaisi. Meinasin kirjoittaa, että ihana teksti kuvineen, mutta se olisi jotenkin valjua - muutenkin tulee viljeltyä tuota sanaa "ihana" jatkuvasti.. :)

    Jokatapauksessa tämä teksti kuvineen oli jotenkin hyvin kaunista. Viimeinen kuva ikäänkuin kruunaa kaiken :)

    VastaaPoista
  11. Sesse: näinhän se on elämässäkin : )

    Elisa: eihän meillä Suomessa kuitenkaan ole oikeasti hätää.

    Pehmyt piirto: kirjoitukselta se minusta näyttää, mutta en ymmärtänyt : )

    Manna: tiettyyn pisteeseen saakka niitä voimia on mukava seurata.

    Seijastiina: hiukan huolestuttaa, onko taustalla isompikin ilmastonmuutos, mutta onhan noita myrskyjä ollut ennenkin.

    Anne: pieneksipä juuri. Tekee mieli mennä kiven koloon piiloon : )

    Tiuku: minusta tuntuu, että oikein pienet eläimet eivät edes ymmärrä, että on myrsky : D

    Manteli: jaahas, kaikki roskat sitten meidän pihalla : D

    Irma: kiitos kaunis.

    Marika: sama juttu minulla. Usein tuntuu, että toistaa itseään, kun yrittää ilmaista ajatuksensa toisen kuvista tai teksteistä.

    VastaaPoista