2.10.10

Musta hevonen

Pelastuin pullevan linnun nokasta ja putosin multaan. Piilouduin muiden siementen joukkoon, joita ympärilleni kylvettiin kymmenen pussillista melkein sikin sokin. Kylänvanhin siis talonvanhin oli tehnyt kukkapenkkilaajennuksen ja päätti panna ranttaliksi; sellainen empiirinen tutkimus. Minusta ei tiedetty mitään, mutta kasvoin ilman suorituspaineita ja odotuksista huolimatta muita suuremmaksi. Talon väki alkoi ihmetellä, mikä on tuo ponteva varsi muiden joukossa. Auringonkukka! Täällä minä vielä piileskelen:

Tuo hassu talonvanhin kävi ihmettelemässä minua vähän väliä, koska hän ei ollut koskaan saanut auringonkukkia kukkaan saakka, mutta muisteli kaiholla, kuinka koulubussia odottaessaan oli maaseudulla ihastellut naapurin auringonkukkia, jotka loistivat talon räystään korkeudella.


Aloin jo vilautella keltaisia terälehtiäni, kun ilmatieteen laitos lupasi hallaa. Sain pehmukkeita ylleni ja se oli mukavaa. Yön hiljaisuudessa pikkueläimet kävivät kysymässä: kuka sinä olet? En viitsinyt sanoa böö, vaan pyysin pikkusiilin harson alle lämmittelemään : ).

Vaikka siinä sitten kävikin hassusti eli en ehtinyt räväyttää koko loistoani talonvanhimman iloksi, koska halla tuli ja nipisteli minua vähän liian innokkaasti, pääsin kuitenkin sisälle tunnelmanluojaksi.


Talonvanhin lupasi käyttää minua inspiraation lähteenä tauluksi. Ei hullummin: linnunnokasta seinälle : )

4 kommenttia:

  1. Kerkesi kumminkin onneksi kukkimaan. Hieno se on kuivattunakin, pieni lämmin aurinko :)

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän siinä lopuksi auringonkukalle kävi:)

    VastaaPoista
  3. Ei hullumpi saavutus, harva tauluksi asti pääseekään :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sude, Famu ja Miiwi: taidan kyllä jättää auringonkukkakasvatuksen muille, jollei lintu taas päätä istuttaa omaa kukkaansa penkkiini : )

    VastaaPoista