14.11.10

Oma isäni

Isäni - isämme - oli suorasukainen mies. Hän ei koreillut. Hän ei teeskennellyt, mielistellyt, ylentänyt eikä alentanut itseään. Hän piti sanansa, teki työnsä, hoiti perheensä ja osasi pitää joskus hauskaa. Elämän 20 ensimmäistä vuotta eivät olleet helppoja  (isän menetys 11-vuotiaana, sotaan 17-vuotiaana) eivätkä vastoinkäymiset vielä siihen loppuneet: ensimmäinen lapsi kuoli 2-vuotiaana. Tämä taitaa kuitenkin olla se "tavallinen" tarina monelle muullekin sen ajan perheelle ja ehkä juuri se syy, miksi elämä sitten oli niin aitoa ja teeskentelemätöntä.

Kalastus, marjastus, musiikki ja nikkarointi toivat lohtua 6-päiväiseen työviikkoon. Lauantaisin oli mukavaa, kun isä saunaa lämmittäessään "varasti" kuistin penkiltä kuumia korvapuusteja, jotka oli nostettu jäähtymään : ). Samoin lähti lihapullia hellan nurkalta ohimennen : ). Kissan maito lämmitettiin lorauksella kahvia, varmaan maailman ainut kofeiiniriippuvainen kissa.

Tässä isästä kuva kalassa, koska se oli hänen ehdoton lempiharrastuksensa. Hän oli kalastuksenvalvojanakin, mutta joskus tarvittiin äitiä, kun katiska oli laitettu "pilven mukaan" : ):


Isä veti lapsia puoleensa kuin magneetti. Hän huomioi lapset ja keskusteli heidän kanssaan lapsen tasolla ja kuitenkin aidosti ja lempeästi. Kun me tyttäret tulimme vanhemmiksi, äidin kanssa oli helpompi jutella asioista, mutta kun vävyt tulivat kuvioon mukaan, isä oli riemuissaan uusista "pojistaan" ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Isäkin oli jo eläkkeellä ja hänellä oli vihdoinkin aikaa : ).

Tässä mukava kuva, kun nuoret miehet ovat istahtaneet sahtirinkiin. Olisiko iltamat, koska vaatteista päätellen hetki ei sovi heinäntekopäivän illaksi. Sormus näkyy isällä jo olevan, kun siinä keskellä raapii päätään. Joku hauska juttu juuri kerrottu.

Eläimiä isä rakasti yli kaiken eikä ottanut koskaan narttukissoja taloon "ettei tarvitse olla kissanpoikia tappamassa". Metsästykseen hän ei osallistunut, mutta hoiti tietysti maatilan pakolliset, vähemmän mukavat "eläinkuviot". Äkkipikaisuutta löytyi ja moottorisahan korjausaikaan perhe osasi kadota omille teilleen, ettei tullut syytetyksi ihmeellisesti kadonneista muttereista. Lyhyt pinna on ainakin periytynyt vahvasti : ).

Metsät antoivat isälle monet marjat; puolukat, mustikat ja jopa karpalot, mutta sinne jäi myös kelloja ja silmälaseja, kun isä vanheni. Marjareissulta ilmestyi monta pahkaa ja oksankäkkyrää jalostettavaksi eri muotoon.

Isien rooli oli ennen niin erilainen - vai oliko lopultakaan? 

8 kommenttia:

  1. Kauniisti muistelit isääsi, löysin hänen elämästään paljon samaa kuin appeni elämästä, kovaa työtä ja rakkautta luontoon ja eläimiin. Lasten kanssa appeni tuli myös hyvin toimeen, kaikki neljä lastamme rakastivat pappaa.
    Ei isien rooli kovin paljoa ole muuttunut, enemmän vapaa-aikaa on varmaan tullut ja harrastukset muuttuneet.

    VastaaPoista
  2. rakkaudella olet tämän merkintäsi kirjoittanut <3.

    Itselleni isäni on jäänyt aika etäiseksi hänen ollessa lapsuuteni "aina töissä" -aloinkin pohtimaan, että miten häntä osaisin kuvailla. Varmaan kuvauksessani nostaisin esiin hänessä nyt aikuisena ihailemani uskalluksen tehdä rohkeita -tavanomaisesta poikkeavia- ratkaisuja elämässään:)

    VastaaPoista
  3. minulla ei ollut isää, mutta vaari hoiti isän virka ja eno. ja oli kolmaskin isä, setä.. he oli kaikki erilaisia, mutta hyviä ihmisiä. eno kalasti, setä oli sellainen opettaja ja puhui syvällisiä.. uskosta ja vähän kaikesta. vaari oli muurari.. he on kaikki yläkerraassa odottamassa minua.. Tosi kauniisti kerrot tarinan, tuli kaihoisa mieli.

    VastaaPoista
  4. mun piti kysyä että, onko tuo köynnös elämänlankaa vai onko se kultaköynnös? Elämän lanka on niin samannäköinen ja kasvaa ulkona, kultaköynnös varmaan ei viihtyisi auringossa, mutta kyllä sekin kesän ulkona tarkenis.. kiva kuva

    VastaaPoista
  5. Aivan ihanaa tekstiä ja nuo mustavalkoiset valokuvat kruunas koko jutun =) Kyllä ajat on muuttuneet, kaikki on nykyään niin kiireistä ja hektistä...

    VastaaPoista
  6. Manteli: samanlaista elämää viettivät monet siihen aikaan. Nykylapsilta usein puuttuu se ihan tavallinen aika vanhempian kanssa. Lapsikin haluaisi joskus olla vain seurassa eikä ähkyyn asti harrastamassa. Mutta mitäpä minä tässä suurperheen äidille... : )

    Pikkuthti: kertomuksestani huolimatta minustakin tuntuu, että "isä oli aina töissä". Se oli pakko.
    Isäsi uskallus tehdä uusia asioita on hieno ominaisuus. Sillä tämä maa on rakennettu.

    Aikatherine: hienoa, että elämässäsi on ollut erilaisia "isänmalleja". Kyllä lapsi tarvitsee sitä miehen vaikutusta, vaikka olisi tyttökin.

    Köynnös on kultaköynnös ja sitä oli paljon siellä matkallamme. Käytävän vieressä oli oikea köynnösverho. Piti heti kotona ostaa yksi.

    Niin ja tervetuloa lukijaksi : )

    Pirjo: tervetuloa lukijaksi. Ihmiset yrittävät elää lomillaan sitä entisajan arkea : )

    VastaaPoista
  7. Hienoa kuulla isistä, jotka ovat jo tuohon aikaan raskaasta elämästä huolimatta, osanneet huomioida lapsia. Välillä tuntuu, että se on niin harvinaista entisaikoina, lasten huomioiminen lapsena, ei ajan tapa.

    VastaaPoista
  8. Sorvatar: oikeassa ole. Jos menimme vaikkapa naapuriin leikkimään, ei heidän isänsä meihin reagoinut. Oma isäni taas jututti naapureidenkin lapsia.

    VastaaPoista