Mitä noi on? Parasta pysyä tarkkana.
Miten ne pääsi tänne?
Niitä on kaks ja yrittävät hämätä heilumalla ihan koko ajan. Ei kannata päästää selän taakse.
Miten ihmiset on noin varomattomia noiden petojen kanssa?
Minä täältä vähän murisen ja mulkoilen, jos se tehoaisi.
Mistä tuo ihana ääni kuuluu? sanoi Surku.
Minä kiipeän katsomaan, päätti Rontti, mutta piti hännän varmuuden vuoksi hyvin hyvin matalana.
Tässä talossa nyt vain taitaa olla tuollainen ominaisääni. Jatketaan tutkimuksia : )
Pikkuiset kiertelivät ympäri taloa eivätkä tuntuneet käsittävän koko isoa kissaa, aluksi eivät edes huomanneet. Muksua emme edes yrittäneet tutustuttaa. Rontti eksyi sen huoneen ovelle, jonka takana Muksu oli ja Muksu murisi ja sähisi oven läpi! Kutsuimme mieleiset vieraat uudelleen, mutta sitä ei Cilla tiedä : )
Kävi meillä pitkästä aikaa toinenkin vieras tai tuttu eli Otto-koira pojan perheestä. Iso koira ei olekaan yhtä pelottava kuin pikkiriikkinen kissanpoika
Lopulta ilta koitti ja Cilla saattoi rentoutua kissanmieltä rasittavien koettelemusten jälkeen : )
(tyttären ottama kuva)
Eihän sitä vanhat jaksa katsoa, kun nuoriso riehuu :)
VastaaPoistaOnneksi niistä koettelemuksista sentään lopulta päästiin! ;)
VastaaPoistaOlipa ihana postaus.
VastaaPoistaHerttaisia kuvia ja kivasti kerrottu.
Ihana tarina :) Iso koira onkin turvallinen. Tuollaiset pienet suloiset kissat on hurjan pelottavia =)
VastaaPoistaVähemmästäkin väsyttää, tuollaisen kokemuksen jälkeen, hui!
Oi mitä söpöläisiä - ihan kaikki !
VastaaPoistaEi ole kissanelämäkään aina täyttä kissanelämää, mukaan voi tulla vaikka koiranilmaa, tai kaksi pientä riiviötä...
VastaaPoistaIhana rötkötyskuva Cillasta! Voi oikein aistia että rankkaa on ollut ja nyt vihdoin levätään...
VastaaPoistaIhania kuvia :-D
VastaaPoistaKiitos kommenteista ihan kaikille : )
VastaaPoista