Minä teen jakkaranalaisen, perheen hiljaisimman elämästä jutun nyt, koska huomenna voi olla myöhäistä. Ullasta tuli vanha. Ei niin pitänyt käydä. Ulla on meidän Pikku-Pupu.
Meillä oli siis ensin Paavo, naaras (vasemmalla), joka katsoi minua silmiin arkana ja sai paikan kodissamme. Arkana hän pysytteli loppuun saakka ja menehtyi vuosi sitten (kerroin siitä silloin). Sitten tuli luppakorva, oikea rotukani ja oikea riiviö : ) Poika otti hänet mukaansa, kun muutti kotoa. Takana on Ulla eli Pikku-Pupu. Tytär pelasti hänet hevostallilta, jossa ei ollut oikein hyvät oltavat.
Ulla sai toissaviikolla jonkin kohtauksen ja kiidätimme hänet tuhatta ja sataa eläinlääkäriin. Ulla kuvattiin ja keuhkoissa oli nestettä, johon hän oli tukehtumassa. Hän sai piikin, nesteenpoistolääkettä ym. Nyt hän on kunnossa, mutta vanhuus näkyy silmistä, niskavillojen harvenemisesta ja jotenkin kulahtaneesta olosta. Röntgenkuvassa näkyi myös pienet munuaiset ja muutoksia luustossa. Olen surullinen. En halua enää koskaan ottaa eläimiä nykyisten kissojen lisäksi; en halua aina joutua päättämään niiden elämän päättymisestä.
Mutta nyt pidän huolen, että Ulla elää hyvän elämän loppuun saakka eikä herkutkaan ole enää kielletty niin ankarasti. Tässä satunnaisia kuvia Ullan elämästä. Osan olen jo näyttänyt aikaisemmin.
Ulla estehyppääjänä, mistä hän sai palkintoja - jos sattui viitsimään loppuun saakka : )
Ulla sai toissaviikolla jonkin kohtauksen ja kiidätimme hänet tuhatta ja sataa eläinlääkäriin. Ulla kuvattiin ja keuhkoissa oli nestettä, johon hän oli tukehtumassa. Hän sai piikin, nesteenpoistolääkettä ym. Nyt hän on kunnossa, mutta vanhuus näkyy silmistä, niskavillojen harvenemisesta ja jotenkin kulahtaneesta olosta. Röntgenkuvassa näkyi myös pienet munuaiset ja muutoksia luustossa. Olen surullinen. En halua enää koskaan ottaa eläimiä nykyisten kissojen lisäksi; en halua aina joutua päättämään niiden elämän päättymisestä.
Mutta nyt pidän huolen, että Ulla elää hyvän elämän loppuun saakka eikä herkutkaan ole enää kielletty niin ankarasti. Tässä satunnaisia kuvia Ullan elämästä. Osan olen jo näyttänyt aikaisemmin.
Ulla estehyppääjänä, mistä hän sai palkintoja - jos sattui viitsimään loppuun saakka : )
Ulla kulki meidän kanssa ja asui hienosti hotelleissa. Yhtään papanaa tai pisua hän ei tehnyt väärään paikkaan. Hän oli hotellin kylpyhuoneessa yön ja muuten ihan vapaasti. Kauniista silmistä Ulla sai aina tuomareilta kiitosta:
Tässä ulkona:
Mökillä varpaita puhdistamassa rannalla:
Jouluna ystävien kanssa, kuinkas muuten : )
Kohdasta "kanit" löytyy lisää Ulla-tarinaa. (Voi olla, että joku kuvista on tyttären ottama).
Nyt Ulla vilkuttaa teille töpöhännällään. Nähdään vielä : )
Miten koskettava teksti ja ihastuttavat kuvat. <3
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu lemmikeistä ja suloisia kuvia. Vähän haikea olo tuli minullekin tätä lukiessani.
VastaaPoistaTiedän tunteen. Meilläkin Eetukoiralla on jo vanhuuden vaivoja ja joka aamu kurkkaan varovasti, onko kaikki vielä hyvin. Aikanaan kun jouduin viemään 22v ja 23v kissat nukutettaviksi, niin tuntui etten selviä siitä surusta koskaan. Vieläkin suren niitä, vaikka siitä on jo yli 10 vuotta. Koskaan ei kumminkaan opi, vaan aina tulee otettua uusia lemmikkejä.
VastaaPoistaOnhan se kuitenkin lohdullista, että sinunkin pikku pupullasi on ollut ihana elämä. Pupun parastahan nyt on ajateltava, vaikka se itsestä tuntuukin niin surulliselta. Voimia sinulle vaikeaan päätökseen.
Ulla on kertakaikkisen suloinen; kaunis katse ja söpö pikku töpöhäntä. Lemmikin elämän pituudesta päättäminen on aina kova koettelemus.
VastaaPoistaIHANIA KUVIA ja kertomus. Olette ajatuksissani. Sinulle on tunnustus blogissani.
VastaaPoistaVoi Ullaa! Ihan tuli Kisun viimeiset päivät mieleen ja itku silmään :(
VastaaPoistaUlla on kuitenkin saanut elää hyvän elämän teidän hoivissanne ja maailmaakin nähnyt, ehkä jo kaipaakin lepoon..?
Onhan se aina kova paikka lemmikistä luopua, mutta elämä jatkuu... Voimia silti ja halaus sinulle!
voikun on söpö. eihän tuollaiseta haluaisi luopua. Ei ihme että tulet surulliseksi jos menetät hänet.
VastaaPoistaTällaise se elämä on, luopumista.
Olette pitäneet hyvänä kania. voimia!♥
♥ Ullalla on niin inhimilliset silmät, ja jotenkin hänestä tulee muutenkin mieleen ystävä nimeltä Ulla. Viehättävä mutta ei tee itsestään numeroa.
VastaaPoistaUllalla on ollut iso onni saada jakaa elämänsä juuri teidän kanssa, välittävä ja hyvä perhe.
Suloinen Ulla. Ullan jänönelämä on varmasti ollut hieno ja elämisen arvoinen, kiitos rakastavan perheen. Makoisia eläkepäiviä Ullalle ja levollista lähtöä, kun se joskus koittaa.
VastaaPoistaJenni: tilanne on koskettava kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaElegia: olen joskus miettinyt voiko olla liian eläinrakas, niin että ei toimi enää järkevästi eläimen kannalta.
Sude: varmasti tuntui pahalta nukuttaa noin iäkkäät kissat. Sehän on ollut pitkä pätkä sinunkin elämästäsi. Itselläni teki tiukkaa 13-vuotias kissa.
Famu falsetissa: se on ihmisen viimeinen palvelus rakkaalle lemmikille ja se vain on pakko kestää, vaikka pala sydämestä menisi mukana.
Milli: kiitos, olen kyllä huomioinut tunnustuksen, kunhan paneudun siihen. Olen tosi iloinen siitä : )
Pirjo: vielä se tuossa selän takana rouskuttelee. Lääkäri sanoikin, että kun syöminen loppuu, se on menoa. Taidan syöttää sitä nyt jatkuvasti : )
Sylvi: kiitos. Aina on huono omatunto, onko hoitanut lemmikkiä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta Ulla saa olla vapaana talossa. Hän on itse valinnut, että pysyttelee yhdessä huoneessa ja vähän kissatkin vaikuttaa asiaan.
Kutuharju: sinäpä sen sanoit kauniisti "ystävä nimeltä Ulla". Sitä hän on. Ystävä, joka joskus puraisee lempeästi nilkasta : )
Ella: vuosi sitten Ullan elämän laatu laski, kun Paavo-kani kuoli viereltä, mutta olen pitänyt enemmän sylissä. Kyllä eläimetkin kaipaavat hellyyttä.
Suloinen pupu ja hellyyttäviä kuvia.Minäkin aina vannon,että ei enään eläimiä,kun joku lähtee.Kummasti sitä ei vain osaa olla ilman...
VastaaPoistaSoile kiitos. Niinhän se on. Onko se elämä sitten muka parempaa kokonaan ilman eläimiä? Ei todellakaan ole.
VastaaPoista