3.12.11

Eläköön rohkeus


Tänään tuntuu hyvältä. Näin eilen uutisissa naisen, joka itki. Kuinka joku uskaltaakin itkeä, kun tuntuu pahalta? Hän itki ja teki sen, mikä johti itkuun, silläkin uhalla, että näyttäytyi epäedullisena, silläkin uhalla, että hänet leimataan vaihdevuosioireiseksi ja mitä kaikkea ihmiset kaivavatkaan hänen perheestään, koulutuksestaan ja menneisyydestään.

Jos ihminen itkee, siihen on syy, siihen on oikea syy ja se syy pitää selvittää ja oikaista. Se syy on ollut olemassa kauan; ehkä monta vuotta. Vallan kahvassa harhautuneet pitää johdattaa oikealle raiteelle.

Minusta tuntuu tänään hyvältä. Näin rohkean naisen. Minusta tuntuu aina hyvältä, kun näen rohkean naisen tai miehen. Mieskin voi olla rohkea, mutta se on harvinaisempaa.

Ugh; olen puhunut.

4 kommenttia:

  1. Minäkin näin hänet. Hätkähdin ensin rohkeuttaan, sitten arvostin. Kokemuksesta tiedän, miten työpaikan ilmapiiri ihmiseen vaikuttaa. Kaikkien terveys ei kestä ihan mitä tahansa. Eikä tarvitse kestää. Mutta vain harvat uskaltavat hakea muutosta julkisuuden uhallakin. Onneksi uskaltavat. Se on kaikkien etu.

    VastaaPoista
  2. Anja: kiitos kommentista. Ihminen viettää elämästään niin paljon valveillaoloajasta työpaikalla, että ei ole samantekevää, miltä siellä tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Roolimallit pukevat meidät usein vasten tahtoamme, pukeudumme harhaan.

    VastaaPoista
  4. Ari: hyvin sanoit. Aika monella on kuori, joka räsähtää jonakin päivänä hajalle.

    VastaaPoista

Luetuimmat : )