Kun aurinko alkaa lämmittää luomakuntaa, nämäkin joutsenet karistavat hileet siivistään ja jatkavat lentoa.
Ne ovat joessa vai ojaksiko sitä sanotaan. Yli menee silta ja edestäpäin katsottuna ne ovat myös viehättäviä.
Oulun kaunein patsasrykelmä, johon kiinnitin huomiota jo 1978, kun nuorena kihlattuna tulin tutustumaan mieheni kotikaupunkiin ja hän ajelutti minua pitkin poikin Toyota Mark II:lla, jota anoppi piti niin hyvin, että siinä oli vielä alkuperäisiä suojamuoveja tallella : ). Oulu oli silloin erittäin maalaismainen kaupunki nykyiseen verrattuna ja Helsinkiin, jossa silloin asuimme.
Ruususen 100 vuoden unesta - siltä talvi minusta tuntuu - heräävät kaikki. Pikku ötökät alkavat tuntea pikkiriikkisissä suojakoteloissaan mukavaa lämpöä ja hiukan ahdistavaa, joten pitää alkaa liikehtiä ja jatkaa evoluution eteenpäin vientiä tai ihan arkisesti on ruvettava etsimään täytettä kurnivaan vatsaan. Siili ojentelee jalkojaan, käärme tekee etunojapunnerruksia? ja linnut ovat jo täydessä suunnitteluvaiheessa tehdäänkö yhden- vai kahdenistuttava pesä.
Sitä kuhinaa ja vilskettä, mitä luonnossa tapahtuu, kasvit kurkottelevat joka suuntaan, eläimet pörräävät, matelevat, laukkaavat, sujahtelevat, tassuttelevat. Ihmiset juoksevat grilli- ja venekauppaan. Polkupyörät kiillotetaan ja sandaalit kaivetaan esiin. Aivan kuin kaikilla olisi tieto siellä selkäytimessä, että tämä taas loppuu kohta? Mutta nyt se on edessä ja minä otan siitä kaiken irti jo tammikuusta alkaen.
}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}}
Kiitän myös haasteesta, jonka sain blogista "Nainen kuvastimessa". Kuten hänelle kerroinkin, olen vastannut jo hyvin moneen haasteeseen, joten vastaan kevyenlaisesti kysymyksiin, jotka olivat kyllä erittäin mielenkiintoisia.
1.Mikä on lempipuuhaasi eli mitä tehdessäsi olet flow-tilassa ja unohdat muun maailman?
- Kyllä se on öljyvärimaalaus. En edes halunnut tehdä sitä silloin kun lapset olivat pieniä, koska kesken maalaamisen ei lähdetä vaippoja vaihtamaan. Ainakaan minä. Maalaaminen vaatii tunnetilan, jonka siirtää kankaalle.
- Vesihiihtoa, mutta kyllä sillekin hinta löytyy ja aika matalakin : )
3.Mikä aisti on sinulle tärkein? - Näkö.
4.Mikä seuraavista on lähinnä sielunmaisemaasi: merenranta, tunturinlaki, kuusimetsä, korpisuo, peltoaukea, koivikko vai joku muu, mikä? - Peltoaukea tai oikeammin aurinkoinen niitty, jossa on kukkia, perhosia ja männynkäkkyröitä tai katajia.
5.Mikä on sinulle rakkainta? - Poika ja tyttö, yhtä rakkaita molemmat : )
6.Milloin itkit? -Viimeksi itkin, kun työpaikalla käyttäydyttiin epäasiallisesti.
7.Oletko kaupunkikeskusta, naapurilähiö, kirkonkylä vai maaseutu? - Maaseutu.
8.Kerro eräs unelmasi - En unelmoi. Jokainen on oman onnensa seppä. Asetan tavoitteen ja pyrin siihen. Kynsinhampain läpi harmaan kiven. Tavoitteeni ei ole materiaalinen vaan aivan jotain muuta. Tavoitteistani on usein hyötyä muillekin kuin itselle.
Hei sinä, joka olet tässä kohdassa lukemassa! Vastaa vähintään kohtiin 1, 2 ja 6 joko omassa blogissasi tai kommenttikentässä.
Päivä jo pitenee, mutta kevään heräämisen muut vaiheet ovat vielä edessä, ihanaa! 1. Odotan, eetä ensi kesänä minulla olisi aikaa heittäytyä puutarhassani flow-tilaan; muokata visioitani todeksi. 2. En missään nimessä halua kokeilla laitesukellusta! 3. Itken ihan liian paljon, viimeksi herättyäni yöllä surulliseen uneen.
VastaaPoistaIhan varmasti puutarhaihmisenä nautit suunnattomasti siellä touhuilusta. Itkua ei kannata pidätellä liian urheasti ja varsinkin unet tervehdyttävät. Siitä oli juuri artikkeli lehdessä. Kiitos vastauksista : )
PoistaOlispa mukava päästä käymään Oulussa, jossa en ole käynyt moneen kymmeneen vuoteen. Siellä olis sukulaisiakin vaikka kuinka paljon.
VastaaPoista1.) Kyllä se on mimullakin öljyvärimaalaus, silloin häipyy kaikki ympäriltä. Virkatessa voi katsella telkka ja jutella ja vaikka mitä.
2.)Benji-hyppyä. Korkeanpaikan kammo vaivaa muutenkin ihan tarpeeksi.
6.)Tapaninpäivänä itkin ja itkin katkerasti. Ei siitä sen enepää, sillä se oli perhejuttu ja vaivaa vieläkin mieltä.
Kutos kohdan takia en viitsi laittaa tätä omaan blogiini. Ei kaikkien tarvitse tietää että minullakin on ongelmia. Tällä hetkellä on pojan kanssa välit poikki, mutta kaipa ne vielä joskus korjaantuu.
Tänne on suora tie Keski-Suomesta : )
PoistaEipä siinä juuri rupatella, kun maalataan. Olin vuosia sitten taitojen virkistämiseksi pikku kurssilla ja en saanut siellä paljonkaan tehdyksi iloisen puheensorinan vuoksi. Maalasin sitten kotona loppuun.
Ikävä kuulla tapaninpäivästäsi. Anna ajan vähän kulua ja ota yhteyttä. Äidithän ne ekana leppyy oli syy mikä tahansa. Onhan meillä kaikilla kähinöitä aikuisten lasten kanssa, vaikka niistä ei juuri täällä avauduta. Lapset alkaa viisastua vasta viiskymppisinä, kun tajuavat omien vanhempien olosuhteita. Nyt on sellainen vaihe meilläkin menossa, että äiti tekee kaiken väärin : )
Pitkän rullalenkin aikana pääsen flow-tilaan. Se tapahtuu vasta tunnin kuluttua lenkin aloittamisesta. Minullakaan ei rohkeutta riittäisi benji-hyppyyn. Itkemistä en tarkemmin kerro. Sitäkin tulee kyllä silloin tällöin harrastettua.
VastaaPoistaOho, kuinka sen lenkin sitten malttaa lopettaa? Uskon kyllä, että noin voi käydä. Liikunnasta saa runsaasti hyvää oloa.
PoistaEhkä minullakin menisi pupu pöksyyn benji-hypyn kohdalla. En ainakaan menisi vapaaehtoisesti. Kiitos vastauksista : )
Mayo, kiitos kun otit haasteen vastaan! Mielenkiintoista lukea vastauksiasi. On jännittävää, että lukiessaan toisen tekstiä voi tuntea sielujen sympatiaa, näin minulle on usein käynyt lukiessani sinun ajatuksiasi.
VastaaPoistaKysymykset olivat hiukan erilaisia kuin yleensä. Kiitos niistä. Huomasin saman asian blogissasi: ajatukset kulkevat samoja ratoja : )
Poistakiinnostavaa, mitä kerroit itsestäsi. Sinä olet siis myös öljyvärimaalari, siis taiteilija. Minä ole usein pahoillani, kun en osaa maalata, en piirtää.
VastaaPoistaVastailen kysymyksiisi.
Lempipuuhani, jolloin muu maailmaa suurin piirtein unohtuu on onkiminen ja kirjoittaminen.
Niin paljon minulle ei makseta, ettäkö yksin suostuisin liitovarjoilemaan, Se laji on no thank you.
Itkin vasta - toissapäivänä ja eilen. Surillen olo sai kyyneleet silmiin, sillä hyvän entisen työtoverini mies kuoli alkuviikosta.
En ole taiteilija! Tykkään vain maalata ja nuorempana piirsinkin. Minä taas haluaisin laulaa, mutta ääni on sellaista kasin kouluarvosanaa : D
PoistaNyt kun sanot, onkiminen on varmasti koukuttavaa. Muistan itsekin, kuinka nuorena istuttiin aamuyöhön saakka veneessä. Se suurin kalahan nappaa juuri sen jälkeen, kun olet aikonut lähteä : ) Mutta sinulla se on todellinen harrastus. Mukava sellainen.
Toivottavasti surullinen olosi helpottaa.