1.6.13

Mummot kadonneet, mummolat ei

Tämän talon minä muistan ikäni. 22-vuotiaana kihlattuna lähestyin taloa lievästi hermostuneena. Tuliaiskassia puristaen neljäntoista tunnin junamatkan jälkeen. Hissin peilistä katsoin, oliko tukka hyvin, oioin hamettani ja kysyin mieheltä, voitaisko kääntyä takaisin. Anoppila.


Vaikea kuvitella, että Oulun Puistolaa koskaan purettaisiin. Toinen mummolakin, vanhempieni talo, elää ja voi hyvin. Varmistimme, että se jäi huolehtiviin käsiin. Ikävä on, mutta onko se kaipuuta lapsuuden aikoihin. Minulle tuli myös selväksi, että mummolan koko ei ole suoraan verrannollinen onnellisuusasteeseen.

Lapsillani on viisi mummoa kummallakin, yhteensä seitsemän. Kummankin lapsen biologiset mummot ja adoptiomummot. Lisäksi miehelläni oli kaksi äitiä : ) Lapseni ovat tavanneet vain yhden mummon, minun äitini. Onneksi tapasivat, että heillä on edes yksi muisto mummosta.

Olisi mukava kuulla lukijoiden erilaisia mummojuttuja : ) 

26 kommenttia:

  1. Nykyään mummotkin elävät jo pidempään, ei toki niin kauan pysy pystyssä, kun itse mummolat.
    Minun lapsenlapsillani on kaksi mummoa ja vielä yksi isomummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ihmisten elinikä on kasvanut. Yhteiskunnalle se on ongelma, yksilötasolla ei : ) Sinä oletkin pirteä mummo!

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin, että tuollaista taloa lähestyessä vähän hermostuttaa... Minulla oli vain yksi mummo, äidinäiti. Isänäiti oli ennättänyt kuolla ennen syntymääni. Mummoni oli pieni, raskaan elämän elänyt nainen, joka oli aina iloinen ja aurinkoinen. Mahtava ja rakas ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummojen iloisuutta olen aina ihmetellyt. Pappojen myös. Ehkä se on elämän opetus. Itsekin tässä jo ottaa vähän rennommin : )

      Poista
  3. Onpa kaunis talo! Minä muistan molemmat mummoni, toinen hoiti minua ennen kouluikää ja toinen sen jälkeen. Taidankin kirjoittaa jotain mummoistani lähiaikoina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä oletkin ollut läheinen mummojesi kanssa. Iloinen asia sinulle : )

      Poista
  4. Minulla oli kaksi mummoa, josta äidinäiti läheisin. Hän piti kovasti puutarhanhoidosta:)

    Nykyisin mummola ja lapsuuteni mummolamaisemat ovat tyystin kadonneet pääkaupunkiseudun voimakkaan rakentamisen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot ovat tärkeimmät ja sitä huomaa, että itsessä on jotain samoja luonteenpiirteitä kuin isovanhemmissa.

      Poista
  5. Minulla on ihka oikea karjalaismummi! Ikää hänellä on jo 84, se on melkoinen saavutus. Minulle oli kova paikka kun isovanhempani myivät omakotitalonsa, mummilan, ja muuttivat kaupunkiin. Muuttoa kun tehtiin, keitteli mummini kahvia uudessa asunnossa muuttoväelle, siinä vaiheessa tajusin että täällähän tuoksuu ihan mummilalle ♥ Ihmiset ova tärkeämpiä kuin materia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit olla iloinen, kun mummisi elää vielä (varmaan useita vuosia : ). Hyvin sanoit: ihmiset ovat tärkeimpiä. Monilta se unohtuu.

      Poista
  6. Onhan tuo kunnioitusta herättävä talo, kaunis rakennus!
    Minulle on jäänyt hyvät muistot molemmista mummoista. Toinen mummolakin on vielä tallella ja toimii vanhempieni kesäpaikkana. Lastenlapsillani on kaksi mummoa ja kaksi isomummoa. Toinen isomummoista on kooltansa niin pieni, että lapset eivät ymmärrä isomummoksi vaan käyttävät nimeä vanhamummo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isomummoja ei ihan jokaisella olekaan, on ne sitten pieniä tai isoja. Ihmiset kyllä kummasti pienenee iän myötä : ) Sana "vanha" on varmasti ihan paikallaan ja hyvässä mielessä.

      Poista
  7. Minun mummollani oli 13 lasta, mutta koska minä olin vanhimman lapsen vanhin lapsi, niin olin vähän erikoisasemassa vaikka harvoin nähtiinkin :) Omalla tytölläni ei ole ollut yhtään mummoa tai pappaa ja se on tosi surullista. Jokaisella lapsella pitäisi olla edes yksi mummo tai pappa, siitä saisi sitä jatkuvuuden tunnetta elämään.
    Mummo ja pappa asui loppuelämänsä Oulussa Pakkahuoneen kadulla, taisi olla noita maisemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäpä sen tietää, vaikka mummosi ja pappasi olisivat tunteneet appivanhempani, kun ihan lähellä asuivat. Ei Oulussa aikaisemmin niin paljon ihmisiä ollut. Tärkeämpää tietysti, että lapsella on vanhemmat tai edes yksi, isovanhemmat on extraa.

      Poista
  8. Kahdesta mummosta muistan paremmin isänäidin. Hänellä oli monivaiheinen ja raskas elämä, josta ei tiukkoja paikkoja puuttunut.

    Oman elämäni haasteissa muistelenkin häntä, jos mummoni selvisi kaikesta siitä, mitä elämä ja sota vastaan toivat, selviän minäkin oman elämäni vaikeuksista! Mummon elämän muistelu auttaa näkemään asioita oikeissa mittasuhteissa. Kaikista vaikeuksista huolimatta mummo säilytti luonteensa lempeyden ja oli elämänkokemuksensa ansiosta hyvin viisas nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä oli ennen fyysisesti rankkaa, mutta olisiko ollut jollakin tasolla onnellisempaa? Usein ajattelee, kuinka vaikeaa sota-aikana oli, mutta muina aikoina oli varmasti hyviä hetkiä. Totta puhut, että isovanhempien opetukset elävät meissä ohjaten : )

      Poista
  9. Ihana talo! :)

    Minä ehdin tapaamaan vain yhden isovanhempani - tämä mummo eli onneksi pitkälle aikuisikääni. :) Entisen mummolani ohi kulkiessani ja muutenkin tulee mummo usein mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhde isovanhempiin on aina jotenkin erityinen ja erilainen kuin vanhempiin : ) Onneksi tunsit yhden.

      Poista
  10. Minulle tutuin mummo oli äidinäiti, tosin hänkin kuoli jo ollessani 6-vuotias. Vanhempani olivat eronneet ollessani ihan pieni, joten isänäidin tapasin vasta aikuisena, emmekä koskaan tutustuneet kunnolla. Lisäksi mulla oli kolmas mummo, isäpuolen äiti, johon en myöskään tutustunut kunnolla, kun asuimme kaukana ja hänkin kuoli pian. Lapsillanikin oli vain yksi tutumpi mummi (äitini), mutta onneksi lapsenlapsillani on kaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä itse oletkin varmasti supermummo!

      Poista
  11. Mummola on tärkeä paikka lapselle. Minulle mummola oli myös koti, sillä isovanhempani hoitivat minut aivan pienestä alkaen. Kun sitten jo aikuisena ollessani mummolan iso talo ja sen hirsiseinäinen suuri tupa purettiin ja paikalle rakennettiin uusi, "lättähattu"-mallinen talo, mummolasta jäivät vaan muistot. Isäni puolelta en ehtinyt Emma-omaa edes nähdä, sillä sen puolen sukuni löysin vasta kymmenisen vuotta sitten.
    Nyt pidän mummolaa kuudelle lapsenlapselleni, toivon heille mieluisia muistoja mummolastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti rakennat mieluisia muistoja. Voit olla onnellinen lapsenlapsistasi. Minulla ei ole yhtään - vielä : )

      Poista
  12. Innostuin muistelemaan omia mummojani, kun annoit haasteen. Kiitos Sinulle! Mummot ja mummolat ovat tuiki tärkeitä paikkoja lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummot ja papat ansaitsevat muistelua silloin tällöin : )

      Poista
  13. Olin kahdeksas lapsista ja synnyin sodan keskellä.
    Mummojani en ole nähnyt. Kuolivat molemmat sodan aikana.

    Kaunis talo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi. Nyt olet kuitenkin itse mummo : )

      Poista

Luetuimmat : )