Tämän talon minä muistan ikäni. 22-vuotiaana kihlattuna lähestyin taloa lievästi hermostuneena. Tuliaiskassia puristaen neljäntoista tunnin junamatkan jälkeen. Hissin peilistä katsoin, oliko tukka hyvin, oioin hamettani ja kysyin mieheltä, voitaisko kääntyä takaisin. Anoppila.
Vaikea kuvitella, että Oulun Puistolaa koskaan purettaisiin. Toinen mummolakin, vanhempieni talo, elää ja voi hyvin. Varmistimme, että se jäi huolehtiviin käsiin. Ikävä on, mutta onko se kaipuuta lapsuuden aikoihin. Minulle tuli myös selväksi, että mummolan koko ei ole suoraan verrannollinen onnellisuusasteeseen.
Lapsillani on viisi mummoa kummallakin, yhteensä seitsemän. Kummankin lapsen biologiset mummot ja adoptiomummot. Lisäksi miehelläni oli kaksi äitiä : ) Lapseni ovat tavanneet vain yhden mummon, minun äitini. Onneksi tapasivat, että heillä on edes yksi muisto mummosta.
Olisi mukava kuulla lukijoiden erilaisia mummojuttuja : )
Nykyään mummotkin elävät jo pidempään, ei toki niin kauan pysy pystyssä, kun itse mummolat.
VastaaPoistaMinun lapsenlapsillani on kaksi mummoa ja vielä yksi isomummo.
Totta. Ihmisten elinikä on kasvanut. Yhteiskunnalle se on ongelma, yksilötasolla ei : ) Sinä oletkin pirteä mummo!
PoistaYmmärrän hyvin, että tuollaista taloa lähestyessä vähän hermostuttaa... Minulla oli vain yksi mummo, äidinäiti. Isänäiti oli ennättänyt kuolla ennen syntymääni. Mummoni oli pieni, raskaan elämän elänyt nainen, joka oli aina iloinen ja aurinkoinen. Mahtava ja rakas ihminen :)
VastaaPoistaMummojen iloisuutta olen aina ihmetellyt. Pappojen myös. Ehkä se on elämän opetus. Itsekin tässä jo ottaa vähän rennommin : )
PoistaOnpa kaunis talo! Minä muistan molemmat mummoni, toinen hoiti minua ennen kouluikää ja toinen sen jälkeen. Taidankin kirjoittaa jotain mummoistani lähiaikoina :)
VastaaPoistaSinäpä oletkin ollut läheinen mummojesi kanssa. Iloinen asia sinulle : )
PoistaMinulla oli kaksi mummoa, josta äidinäiti läheisin. Hän piti kovasti puutarhanhoidosta:)
VastaaPoistaNykyisin mummola ja lapsuuteni mummolamaisemat ovat tyystin kadonneet pääkaupunkiseudun voimakkaan rakentamisen vuoksi.
Muistot ovat tärkeimmät ja sitä huomaa, että itsessä on jotain samoja luonteenpiirteitä kuin isovanhemmissa.
PoistaMinulla on ihka oikea karjalaismummi! Ikää hänellä on jo 84, se on melkoinen saavutus. Minulle oli kova paikka kun isovanhempani myivät omakotitalonsa, mummilan, ja muuttivat kaupunkiin. Muuttoa kun tehtiin, keitteli mummini kahvia uudessa asunnossa muuttoväelle, siinä vaiheessa tajusin että täällähän tuoksuu ihan mummilalle ♥ Ihmiset ova tärkeämpiä kuin materia.
VastaaPoistaVoit olla iloinen, kun mummisi elää vielä (varmaan useita vuosia : ). Hyvin sanoit: ihmiset ovat tärkeimpiä. Monilta se unohtuu.
PoistaOnhan tuo kunnioitusta herättävä talo, kaunis rakennus!
VastaaPoistaMinulle on jäänyt hyvät muistot molemmista mummoista. Toinen mummolakin on vielä tallella ja toimii vanhempieni kesäpaikkana. Lastenlapsillani on kaksi mummoa ja kaksi isomummoa. Toinen isomummoista on kooltansa niin pieni, että lapset eivät ymmärrä isomummoksi vaan käyttävät nimeä vanhamummo :)
Isomummoja ei ihan jokaisella olekaan, on ne sitten pieniä tai isoja. Ihmiset kyllä kummasti pienenee iän myötä : ) Sana "vanha" on varmasti ihan paikallaan ja hyvässä mielessä.
PoistaMinun mummollani oli 13 lasta, mutta koska minä olin vanhimman lapsen vanhin lapsi, niin olin vähän erikoisasemassa vaikka harvoin nähtiinkin :) Omalla tytölläni ei ole ollut yhtään mummoa tai pappaa ja se on tosi surullista. Jokaisella lapsella pitäisi olla edes yksi mummo tai pappa, siitä saisi sitä jatkuvuuden tunnetta elämään.
VastaaPoistaMummo ja pappa asui loppuelämänsä Oulussa Pakkahuoneen kadulla, taisi olla noita maisemia.
Mistäpä sen tietää, vaikka mummosi ja pappasi olisivat tunteneet appivanhempani, kun ihan lähellä asuivat. Ei Oulussa aikaisemmin niin paljon ihmisiä ollut. Tärkeämpää tietysti, että lapsella on vanhemmat tai edes yksi, isovanhemmat on extraa.
PoistaKahdesta mummosta muistan paremmin isänäidin. Hänellä oli monivaiheinen ja raskas elämä, josta ei tiukkoja paikkoja puuttunut.
VastaaPoistaOman elämäni haasteissa muistelenkin häntä, jos mummoni selvisi kaikesta siitä, mitä elämä ja sota vastaan toivat, selviän minäkin oman elämäni vaikeuksista! Mummon elämän muistelu auttaa näkemään asioita oikeissa mittasuhteissa. Kaikista vaikeuksista huolimatta mummo säilytti luonteensa lempeyden ja oli elämänkokemuksensa ansiosta hyvin viisas nainen.
Elämä oli ennen fyysisesti rankkaa, mutta olisiko ollut jollakin tasolla onnellisempaa? Usein ajattelee, kuinka vaikeaa sota-aikana oli, mutta muina aikoina oli varmasti hyviä hetkiä. Totta puhut, että isovanhempien opetukset elävät meissä ohjaten : )
PoistaIhana talo! :)
VastaaPoistaMinä ehdin tapaamaan vain yhden isovanhempani - tämä mummo eli onneksi pitkälle aikuisikääni. :) Entisen mummolani ohi kulkiessani ja muutenkin tulee mummo usein mieleen. :)
Suhde isovanhempiin on aina jotenkin erityinen ja erilainen kuin vanhempiin : ) Onneksi tunsit yhden.
PoistaMinulle tutuin mummo oli äidinäiti, tosin hänkin kuoli jo ollessani 6-vuotias. Vanhempani olivat eronneet ollessani ihan pieni, joten isänäidin tapasin vasta aikuisena, emmekä koskaan tutustuneet kunnolla. Lisäksi mulla oli kolmas mummo, isäpuolen äiti, johon en myöskään tutustunut kunnolla, kun asuimme kaukana ja hänkin kuoli pian. Lapsillanikin oli vain yksi tutumpi mummi (äitini), mutta onneksi lapsenlapsillani on kaksi :).
VastaaPoistaSinä itse oletkin varmasti supermummo!
PoistaMummola on tärkeä paikka lapselle. Minulle mummola oli myös koti, sillä isovanhempani hoitivat minut aivan pienestä alkaen. Kun sitten jo aikuisena ollessani mummolan iso talo ja sen hirsiseinäinen suuri tupa purettiin ja paikalle rakennettiin uusi, "lättähattu"-mallinen talo, mummolasta jäivät vaan muistot. Isäni puolelta en ehtinyt Emma-omaa edes nähdä, sillä sen puolen sukuni löysin vasta kymmenisen vuotta sitten.
VastaaPoistaNyt pidän mummolaa kuudelle lapsenlapselleni, toivon heille mieluisia muistoja mummolastaan.
Ihan varmasti rakennat mieluisia muistoja. Voit olla onnellinen lapsenlapsistasi. Minulla ei ole yhtään - vielä : )
PoistaInnostuin muistelemaan omia mummojani, kun annoit haasteen. Kiitos Sinulle! Mummot ja mummolat ovat tuiki tärkeitä paikkoja lapselle.
VastaaPoistaMummot ja papat ansaitsevat muistelua silloin tällöin : )
PoistaOlin kahdeksas lapsista ja synnyin sodan keskellä.
VastaaPoistaMummojani en ole nähnyt. Kuolivat molemmat sodan aikana.
Kaunis talo.
Harmi. Nyt olet kuitenkin itse mummo : )
Poista