25.10.14

Outo suomalainen

Taidamme olla kumma kansa. Ensimmäisessä kunnon lumessa on sittenkin sitä jotain kivaa. Se nytkäyttää äkisti aikaa eteenpäin. Aivan kuin olisimme lähempänä joulua, uutta vuotta ja uutta kevättä.

Kissakin tepasteli iloisena catwalkillaan välittämättä kastumisesta.


Nämä ruusut omistan pikkiriikkiselle pikkusiilille, jota ruokin pari kuukautta. Se ei kasvanut, mutta sai ruokaa. Koska päätän olla positiivinen, en järkytä teitä kuvalla, jonka otin näkymästä, mikä minua kohtasi, kun eräs perjantai kurvasin autolla kotikujalle. Ehkä se oli pikkusiilin onni, että tuli pikainen kutsu pois kylmästä maailmasta, josta se ei varmaankaan olisi talven yli selviytynyt, 


Tässä se tepastelee pihallani. Se söi niin, että maha alkoi levitä ja piikkiosuus pieneni selän päällä. Pikkukulta siili. Se oli niin pieni, että seisoi lautasella, josta söi ja lautanen oli kahviastiastosta.



Kun siili katosi, ilmestyi pupu maisemiin. Aina minulla on joku kaveri. Tämä on sama pupu, jonka olen tuntenut jo vuosia. Siitä kerron lisää varmasti tässä talvenmittaan.

16 kommenttia:

  1. Voi pientä ressua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerkisin rakastua siihen.

      Poista
  2. Voi pikkuista siiliä, kauniit muistot ja ruusut jäljellä ♥

    VastaaPoista
  3. Voi pientä siilinlasta. Ei se varmaan olisi selvinnyt talvesta yksikseen. Liekö vähäluminen viimetalvi vai joku tauti, kun meidänkin pihapiirissä oli vain yksi suuri siili selvinnyt kevääseen asti. Onneksi puput pärjäävät paremmin talvellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyiset talviolot on siileille huonoja. Hyvä kun pääsi sinnittelemästä.

      Poista
  4. Täällä meilläkin satoi edellisellä viikolla hetken ajan lunta. Kävelin sakeassa lumisateessa ja väkisinkin hymyilytti ja tuli iloinen olo. Keskellä talvea lumipyryssä tarpominen olisi vaan harmittanut. Voi pientä siiliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on kerran pimeä vuodenaika, saa luntakin olla.

      Poista
  5. Siilit on niin symppiksiä, voi sitä pientä. Onneksi sinulla on pupu seuranasi. Ensilumi tekee vaikutuksen, se satoi työpäivän aikana täällä, joku huusi:"Lunta sataa!" ja kaikki muu lakkasi hetkeksi, kun kaikki katsoivat ulos ja huokailivat...=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sitä on sopivasti muutama sentti ja jäniksen jälkiä ristiin rastiin pihalla : )

      Poista
  6. Kyllä ensilumi on ihastelemisen väärttiä.
    Murheellinen on pikkusiilin kohtalo, ehkä sillä on nyt kuitenkin hyvä ja lämmin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumitöistä en tykkää, kun lumi ei mahdu minnekään täällä kaupungissa, mutta muuten kiva : )

      Poista
  7. Siilit ovat niin kivoja, niitä on vaan meilläkin aina vaan vähemmän näkynyt.
    Minusta tuo oli lohduttavaa, että ensimmäinen lumi saa ajatukset -- ja kevääseen. Sitä odotellessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reilun kuukauden kuluttua alkaa päivä pidentyä : )

      Poista
  8. Urhea pikkusiili on kauniin ruusukimpun ansainnut.
    Joulun lähestymisestä on täällä merkkeinä kauppoihin ilmestyneet suklaavuoret. Pian alkavat soida ”kulkuset, kulkuset…”, ja ulkomittari näyttää yhä + 27 astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Inhoan yli kaiken joululauluja kaupoissa. Suklaavuori kuulostaa hyvältä : )

      Poista