28.11.14

Paratiisista etelään

Runotorstain aihe "ikkuna". Haaste No. 346




                                                       Se, mitä en koskaan huomannut
                                                       näkyi vasta kun en koskaan
                                                       tulisi sitä näkemään

                                                       Kymmenet vuodet 
                                                       puristivat lasinkirkkaan kalvon
                                                       silmiini

                                                       Ikkuna jota pelkäsin
                                                       kuiskasi lempeästi:
                                                       hyvästi lapsi

                                                       En voinut halata sitä
                                                       että edes se meistä kahdesta 
                                                       olisi ehjä

                                                                                                                                   AH 2014

18 kommenttia:

  1. Anonyymi29.11.14

    Hieno kuva. Runossa oli kuin mysteerin äärellä. Salaisuudet ratkeavat mutta mysteeri syvenee.

    VastaaPoista
  2. Runo ja kuva täynnä vahvaa tunnetta

    VastaaPoista
  3. Voimakas ja koskettava sekä runo että kuva!

    VastaaPoista
  4. Koskettavan kaunis! ♡

    VastaaPoista
  5. Kuva ja runo käsi kädessä, vahvassa tunteessa.

    Rauhaisaa adventtia.

    VastaaPoista
  6. mehtäsielu30.11.14

    Mitähän kaikkea tummaa ja pelottavaa tuon ikkunan sisäpuolella onkaan tapahtunut? Kuva kuvaa hyvin sitä tunnelmaa. Ja runo, ah runo, joka säkeessä syvällinen ja puhutteleva totuus elämästä. Kuinka haurasta se joskus voikaan olla, niin haurasta ettei sitä voi edes halata, koska se särkyisi pelkästä kosketuksesta. Huikea runo! Syvällinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kuvan ikkunan sisäpuolella rakennuksessa ei tapahtunut mitään kamalaa - päin vastoin. Kukapa vain ei pelkäisi käyttämättömän, pimeän vintin uumenissa, varsinkin lapsi.
      Kiitos kauniista sanoistasi.

      Poista
  7. Hieno ja tunnelmallinen kokonaisuus! Ei ikkunaa tosiaan voi ehjäksi halata - ihmisen ehkä joskus voikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmistä voi ainakin paikkailla halaamalla. Kiitos.

      Poista
  8. Aivan kuin runon minä koettaisi pyyhkiä mielestään pois jotain ikkunasta näkemäänsä pahaa. Jotain, joka on pelottanut ja särkenyt hänen mieltään.
    Salaperäisyyden verho kahlitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain sopukasta runo nousi. Todellisuudessa ikkuna kuuluu vinttiin, joka oli pelottava paikka lapselle.

      Poista
  9. Tämän runosi olen lukenut monta kertaa. Aina tulee sama vaikutelma, että jotain outoa, ehkä pelottavaakin näkyi ikkunan takaa. Se hetki jäi alitajuntaan.
    Halaaminen on hyvä lääke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vintistä lähti mielellään pois niin nopeasti kuin mahdollista. En kyllä muista siellä mitään tapahtuneen : )

      Poista

Luetuimmat : )