6.12.14

Sota - oikeasti

Tässä isäni pyöreäposkisena nuorukaisena, 20-vuotiaana jo toisen kerran oikeassa sodassa. Talvisota oli jo käyty, nyt oli kysymyksessä jatkosota. Mitä hän mietti?



Miettikö Suomen itsenäisyyden puolustamista, kulloisenkin sodan syytä vai sitä kuinka leskiäiti pärjää yksinään. Isä lähetti äidilleen saamansa tupakat myytäväksi, jotta äitinsä saisi rahaa. Miettikö siskoaan, joka oli lottana jossakin, ehkä jotain nuorta naista, jonka kanssa voisi rakentaa tulevaisuutta (meidän äitiämme hän ei vielä tuntenut).

Vai miettikö kuinka saisi korsussa lisäoppia painimestarilta, tulisiko kirjekaverilta kirje. Ainakaan hän ei miettinyt koko ajan, milloin kuula tulee kalloon. Silloin hän tuskin olisi seisonut tuossa. Sota on henkistä taistelua.

Jos minulta kysytään, sota alkaa jo yksittäisestä ihmisestä. Jos joku kuvittelee olevansa parempi kuin muut ja ansaitsevansa lisää tilaa, kunnioitusta, rahaa, valtaa, siitä se alkaa.

Toivottavasti isä tiesit, että me lapset ymmärrämme kyllä nyt vanhempina, mitä kaikkea jouduit nuorena kokemaan. Emme tiedä, mutta ymmärrämme ja arvostamme.


HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ


18 kommenttia:

  1. Vastaavanlaisia mietteitä on minussa herättänyt, kun katson oman isäi sota-aikaisia kuvia, joita on tosin vain jokunen. Sotaveteraaneja kunnioitan ja arvostan. Heidän panoksensa tälle maalle on ollut suunnaton.
    Sinulle hyvää itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin vasta nyt, että kun olen syntynyt 50-luvulla, sodasta oli silloin vasta vähän yli 10 vuotta. Lapsena se tuntui niin kaukaiselta.

      Poista
  2. Kaunis postaus. Todellakin, vasta nyt vanhempana oikeasti ymmärrämme. Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmat varmasti vähän varoivatkin kertomasta lasten kuullen asioita.

      Poista
  3. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle! Oma isäni oli 17-vuotias, kun joutui lähtemään sotaan. Hän ei haavoittunut, mutta sai sieluunsa arpia, jotka välillä repesivät. Siksi kai kunnioitankin erityisen paljon maamme itsenäisyyttä ja niitä, jotka joutuivat siitä taistelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen rintamalla ollut sai varmasti sieluunsa arpia. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

      Poista
  4. Kovia on joutuneet isämme kokemaan, sitä on vaikea enää tajutakkaan millaista silloin oli elämä. Minun isäni oli liian nuori sotaan, mutta kahteen otteeseen ajoi jalkaisin lehmät Karjalasta Suomen puolelle muun suuren perheen päästessä junalla. Lopulta päätyivät Oulun seudulle asumaan ja sinnikkyydellä ovat täällä pärjänneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori isäsi on varmasti murheissaan niitä lehmiä kuljettanut. Voin kuvitella.

      Poista
  5. Minunkin vanhempani olivat liian nuoria silloin, mutta vanhin enoni oli sodassa ja menetti siellä toisen jalkansa.
    Siitäkö lie osaltaan johtunut, että hän alkoholisoitui....hän oli ollut vain 19 v, kun jalka meni.Minusta hän oli aina kiva eno, varsinkin selvin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät kestäneet sodan seurauksia. Jalan menetys siinä iässä on ollut rankka asia.

      Poista
  6. Isäsi oli sodassa. Kunnioitettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtoja ei ollut, mutta isäni tuntien hän olisi mennyt sotaan muiden mukana, vaikka ei olisi ollut pakkokaan.

      Poista
  7. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  8. Hieno muisto tuo valokuva. Oma isäni ei ikänsä puolesta joutunut sotaväkeen, mutta joutui jättämään kotinsa - sitä mietin eilen kovasti.

    On tärkeää muistaa, mitä edelliset sukupolvet ovat tähtemme tehneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen keskustelin nuorison kanssa asioista ja kyllä heitäkin huolettaa nykyinen turvallisuustilanne.
      Kodista lähteminen on varmasti ollut isällesi rankkaa.

      Poista
  9. Kauniisti olet muistellut ja miettinyt. Vaikea sitä on kuvitella mitä ajatuksia päässä on pyörinyt, varmaan kaikkia noita ja paljon toivoa ja rukousta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti ollut pakko keksiä jotain aivan muita asioita siellä taistelujen välissä, että jaksaa.

      Poista

Luetuimmat : )