22.8.15

Aikaansaamisen ilo

Pikkuhiljaa kunnostettu paikkoja, vaikka välillä on uppouduttu muistoihin. Onko kenelläkään ollut nuoruudessa innostusta tällaisiin kirjoihin? Itse ahmin niitä kesäyönä vintin kesähuoneessa aamutunneille saakka, kunnes kirja oli luettu.


Vihreästä saaresta on kansi hukkunut joten joku on piirtänyt siihen saaren. Kuolemattoman kuningattaren loppukohtaus sai minut niin pettymään. Kaunis kuningatar romahti silmissä yli sata vuotiaaksi. Hän oli käyttänyt jotain ainetta pysyäkseen nuorena : D Ehkä vielä joku päivä luen nämä uudelleen ja katson vieläkö samat tarinat sytyttävät nyt.

Pitsipeitto on anoppini virkkaama. Hän oli saanut sotavamman lonkkaansa ja sanoi, että virkkaaminen helpottaa. Näitä virkkauksia on vaikka minkälaisia ja tosi kauniita. Taitava hän oli.

Osaako kukaan sanoa, miten näitä vähän muodista menneita peittoja voisi käyttää modernisti?

Tässä aittaprojektini:


Kuva on otettu pienemmästä aitasta päin. Sahasin siis oviaukon aittojen välille. Seinät vahasin ja katon maalasin. Ensi kesänä pitää vetää toinen kerros molempia ja poika saa tehdä oviaukkoon listat.
Tässä edessä näkyy käsittelemätön hirsi. Vanhat romppeet laitettu takaisin, sisustuksen jätän nuorisolle. Teen nämä työt, joista kukaan ei ole kiinnostunut.

Illalla ei kai jalka oikein enää noussut. Kompastuin saunassa viedessäni vettä kahdella ämpärillä. Kaikki kylmä vesi tuli päälleni ja jalka kärsi vaurioita, kun rojahdin puukasan päälle. Harmitti ja sitten nauratti.

Illalla otin lohduksi auringolaskukuvia ja tänään kaivan taulun maalattavaksi loppuun. Aloitin sen 3 vuotta sitten. Kissa oli aamulla sairas, mutta sain sen vähän piristymään. Naapuri on myrkyttänyt hiiriä, mutta ei se ole voinut niistä mitään saada, kun on valjaissa vain kuljettu.



Huomasin täällä, että se on ihan sama, missä Oulussa asun, tänne mökille voin aina tulla. Olkoon tämä se pysyvä paikka elämässäni. Kodin myyntikin on päässyt täällä unohtumaan.

Iloista, aurinkoista (kerrankin) elokuun viettoa kaikille : )

12 kommenttia:

  1. Voi! Minulle tuli ihan nostalginen olo. Itse ahmin varhaisteininä enoni vanhoja Zane Gray'n kirjoja ja äitini tyttökirjoja mamman ja pappan vinttikamarissa eräänä sateisena kesänä yli kolmekymmentä vuotta sitten :). Tulipa pitkä ja innostunut lause :-D.

    Minulla on tuollainen isoisäni äidin virkkaama peitto kapiokirstun päällä suojana. (Kapiokirstun ovat vanhempani teettäneet Keravan nuorisovankilassa. He kysyivät minulta häälahjatoivetta ja vastasin, että kapiokirstu :). )

    Ihana postauksesi herätti omatkin muistoni :). Tosin tuo jalkasi loukkaaminen ei ollut ihana asia. Toivottavasti se tulee kuntoon pian.

    Saammehan nähdä, kun taulusi on valmis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli ihan toista lukea kirjaa siellä vinttikamarissa kuin katsella telkkaria tai istua tietokoneella : ) Kapiokirstu onkin hyvä ja tarpeellinen jokaiselle naiselle - miksei miehellekin vaikka toisella nimellä?

      Poista
  2. Toivottavasti kisuli tulee pian kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin apteekista Canikur Pro -nimistä lääkettä ja se auttoi. Lääke on tarkoitettu koirille, mutta sopii yhtä hyvin kissoille.

      Poista
  3. Noita samoja tuli luettua ja niitä löytää onneksi vieläkin meidän kirpparilta. Noin 10 vuotiaana halusin lisäksi "sivistää" itseäni ja luin m.m. Dante Alighuerin Jumalaisen näytelmän, Victor Hugon Kurjat ja paksun Käytöksen kultaisen kirjan. Siitä viimeisestä en muista muuta, kuin että miten hieno nainen antaa toiselle hienolle naiselle tulta tupakkaan =D Ei ollut meillä telkkaria siihen aikaan ja tuli luettua paljon.
    Toivottavasti kissa on jo parantunut. Sinulta on loma pilalla, jos se sairastaa ja saat olla huolissasi koko ajan. Vaan on sinulla ihan paikka tuo mökki, siellä sielu lepää. Ilmeisesti et sitten sahannut itseäsi oviaukkoa tehdessä, onneksi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisia teoksia 10-vuotiaalle! Nostan hattua. Ei ollut telkkaria meilläkään ja kirjat olivat hyvin tärkeitä ja varmasti ihan hyvä harrastus. Minunkin tuli luetuksi moniosaisia kirjasarjoja. Ah niitä päiviä.

      Poista
  4. Minä en nuoruudessani saanut lukea kuin läksyjä jos niitäkään kun työ kotona vei aikani.
    Olen nykyäänkin laiska lukemaan.
    Hyvää elokuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi. Kyllä meilläkin töitä tehtiin, mutta luettiin sitten vaikka kesäyönä. Kiitos samoin sinulle : )

      Poista
  5. Vanhoissa pokkareissa on taikaa..... ihanat auringonlaskukuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi joskus vaihtaa tietokone pokkariin : ) Kiitos.

      Poista