6.12.17

Suomi 100

Jos isäni eläisi, järjestäisin hänelle juhlien juhlat, vaikka hän ei sellaisesta välittänyt. Hän oli siellä sotien ytimessä, eturintamassa. Vaatimaton ja urhea mies. Eli elämänsä sirpale koteloituneena kainaloon, monille kävi huonommin.


Kysymys kuuluu: annammeko itse sellaisen panoksen elämässä, että tulevilla sukupolvilla on yhtä hyvin kuin meillä tai kuten meille on käynyt: paremmin kuin meillä?



13 kommenttia:

  1. Hyvä kysymys!
    Oma isäni oli lähettipoikana sodassa...pienenä poika reppanana♥
    Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle♥
    Ollaan kiitollisia ja toivotaan, että rauha säilyy, vaikka maailmalla pelottavsti kuohuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin pelkään, että kuohunta ei lopu hyvin, jos kahta epävakaata maansa johtajaa ei saada pelistä pois.
      Olipa sinunkin isälläsi kokemus :(

      Poista
  2. Kovasti sitä toivoisi että tulevatkin sukupolvet saisivat elää sellaisessa Suomessa kuin me nyt..ja että kovalla työllä saavutettu rauha säilyisi!!♥ Oikein hyvää itsenäisyyspäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että jokainen sukupolvi on tosipaikan tullen valmis puolustamaan itsenäisyyttä.

      Poista
  3. Maailman tilanne tuntuu kiristyvän. Toisesta maailmansodasta on sen verran aikaa, että sen kauhut alkavat unohtua uusilta sukupolvilta. Toivottavasti järki ja rauhantahto kuitenkin voittaa. Hyvää itsenäisyyspäivää sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se. Sota on jotain peliä joidenkin mielessä. Muistan isäni ja kyläläisten puheet ja sodassa ei ollut mitään hyvää, ei mitään!

      Poista
  4. Bogissani on sinulle haaste..:)

    VastaaPoista
  5. Minun isäni eli sirpale koteloituna päähän.
    Toivottavasti nykyisen ja tulevien sukupolvien ei tarvitse maksaa niin kovaa hintaa kuin isiemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se ei vaivannut häntä. Olen melko varma, että itänaapuri ei ainakaan uhkaa meitä, mutta joku pitkänmatkan ohjus voi olla toinen juttu.

      Poista
  6. Minäkin tässä muistelin isääni ja laitoin kuvia blogiini. Hän ei joutunut sotaan mutta edesmenneen mieheni isä oli loppusodassa ja sai jonkinasteisen keuhkovamman.
    Nyky hyvinvoinnin ohella on myös pahoinvointi lisääntynyt. Ihmisen itsekkyys vain kasvaa, yhteisöllisyys häviää ja juostaan rahan perässä. Joskus niin kaipaan niitä vanhoja, hyviä aikoja - oli lankapuhelin ja mustavalkotelkkari ja olimme paljon onnellisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sota vaikutti niihin kotona oleviin naisiin, lapsiin, vanhuksiin tai muuten kotiin jääviin aivan yhtä paljon kuin rintamalla oleviin. Kyllä he elivät mukana siinä pelossa ja olivat apuna.

      Itse olen tietoisesti karsinut hömpötyksiä elämästäni. Olen vähentänyt kulutusta, hankin yksinkertaista ruokaa ja olen säilyttänyt kasettisoittimen ja videot : )

      Poista
  7. Erinomainen kysymys!

    VastaaPoista

Luetuimmat : )