Unikuva

Hämärän rajamailla 

kuljen perhosena kesäyössä

käärmeenä kivikossa

tuulena puun latvassa.

En keksi otsikkoa

Kaikki otsikot alkoivat tuntua yhtä typeriltä, joten ollaan sitten ilman. Pääsiäisjorinoita vain tässä aattelin:

1. Kanoja

2. Tulta

3. Pupu

Tupsukka taitaa tietää, että seurailen sitä katsein, koska tulee aina tuohon ikkunan alle touhuamaan. Havaitsin ensin erikoisen profiilin pensaassa : )

Sekin tarkkailee minua ihan selvästi : )

Onkohan tämä nyt sitä vetäytymistä, mitä ihminen tarvitsee. Huomaan aina, että jos minulla on enemmän kuin kaksi päivää vapaata, kiinnostuksen kohteet muuttuvat: piano alkaa näyttää muultakin kuin huonekalulta ja pensselit alkavat kuiskutella houkuttelevasti.

Voi kevättä, voi iloa ja aurinkoa. Sitä teidän sydämiinne!!

Neulatyyny päässä

Oletteko koskaan ajatelleet, että ihmisen identiteetti liittyisi hiuksiin? Kaljuuntuvat miehet surevat, hiusten menetys syöpäsairauden hoidossa voi olla jollekin iso asia. Ääripäänä mallitytöt itkevät muodonmuutoksessa.
Moni tulee kampaamosta ärtyneenä, että "ei se taas tehnyt kuten halusin".

Hiuksilla keimaillaan, protestoidaan, annetaan haluttuja vaikutelmia: napakka, huoleton, huoliteltu, boheemi. Muodikas: hiuksista näkee parhaiten, millä vuosikymmenellä mennään.

Minun juttuni on pitkä tukka. Parinkymmenen vuoden jälkeen annoin sen taas kasvaa ja on kuin olisin tullut kotiin. Kävin eilen kampaamossa siistiytymässä ja pyysin nutturavinkkiä. Sain mallipään: "takaa kuin Tauno Palo, eestä kuin Esa Pakarinen".

Lopputulos oli kaunis, mutta itsetehtynä tavoittamattomissa. Ensin tehtiin niskahiuksista ponihäntä, joka tupeerattiin ihan kamalaksi pörröksi ja käännettiin pampulaksi. Siitä tuli siis neulatyyny, johon ylemmät hiukset pieninä suikaleina kiinnitettiin vuoropuolilta vedettyinä. Hiuslakkaa tupsutettiin niin kamalasti, että sitä on varmaan pikkuaivoissa asti. Tässä se alkaa jo hajota:

Menin hoitokoiran kanssa lenkille ja nuttura alkoi pistellä niin kauheasti, että kotiin tultuani hajotin sen. Kärsimystä olisin kestänyt korkeintaan linnanjuhlissa tai lapsen häissä. Tässä lopputulos: olinko siis ostanut 51 eurolla hiuspinnejä ja yhden kuminauhan? Turvatarkastuksesta en ainakaan olisi päässyt läpi. Mieleni harhaili siihen, kuljettaako joku hiuksissaan huumetta tai rahaa tai kielletyn lemmikkieläimen. Käärme olisi helppo pyörittää rullalle ja kieltää sitä näyttämästä kieltä koneessa takana istuvalle matkustajalle. Afrokampauksen saloja en edes uskalla ajatella ja mitähän Sofi Oksasenkin päässä oikein liikkuu?

Kun kissa nyt päätti herättää minut piiitkän perjantain aamuna klo 5, söi ja meni takaisin nukkumaan, esittelen teille ämpärillisen mämmiä:

Ei "vaiskaan", se on saumausainetta, jota levitettiin laihdutuskilpailunvoittolattiaani. Minulle jätettiin tehtäväksi poispeseminen ja kynsivalleistani se ei lähde koskaan. Olen piilotellut käsiäni töissä, kun näyttää siltä, että olen unohtanut pestä käteni pottupellolla käynnin jälkeen.

Projektin loppusuora. Hyvä tuli lopulta. Minulle olisi riittänyt muovimatto, mutta poika päätti toisin : )

Vettä sataa, koira kuorsaa, pitkän pitkä perjantai. Onneksi tänään tulee Voice of Finland. Tupsukka loikkii pihalla. Taidan viedä sille porkkanan vai käyköhän siinä niin, että se haluaa toisen ja kolmannen ja siitä tulee ihmisriippuvainen? Neuvoja, kiitos?

Jos huomaatte pääsiäisyönä taivaalla nutturapäisen noidan ja pyöreän kissan, terveisiä minulta ja Muksulta : D

Oodi grillimakkaralle

Otto intoutui laulamaan nähtyään kesän ensimmäiset grillimakkarat : )

Jo joutuu armas aika...

Tiedän, että suvivirsi on saanut raavaankin miehen itkemään ja koulujuhlissakin viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsikuoro alkoi laulaa "jo joutui armas aika", kostui itselläkin silmäkulma. En oikein ymmärrä, miksi virren oikeutuksesta on pitänyt edes keskustella. Se on niin meidän kaikkien juttu. Kevään tulo ankariin ja ankeisiin olosuhteisiin menneiden vuosien kodeissa on ollut varmasti hyvin voimallinen kokemus.

Jäniksemmekin popsii herkkuja tuolla koivikossa ja nyt sillä on epävirallisen raadin valitsema nimi: Tupsukka! Nimiehdotus tuli Kuvastimessa -blogista. Juhannuksen tienoilla, kun Tupsukka aikoo saada ensimmäisen poikueensa, se laittaa pojan nimeksi Suden ja Kaisumarjatan ehdottaman Jussin. Kielitaitoisimmalle pikkupupulle Anjan ehdottaman Ollen. Koiriapelkäämättömälle Sessen Jupun. Simpukan Joonas tulee lintuystävälle ja Sussin Elmeri on poikueen kuopus. Tupsukka lupaa tehdä monta monta poikuetta, joten tulee varmasti Jussi senior, junior, Olle ensimmäinen Suuri jne...

Kiitos nimiehdotuksista. Suvivirttä odotellessa hyvää kevättä : )