Tee-se-itse -leikkaus

Kummasti talven tulo tuo arkeen normaaliutta; kodikkuuden tuntua sisällä, kun ulkona sataa ja tuulee. Mökille jätin hyvästit taas kerran. Pöllö vahtii uskollisesti rantaa.

Leikkauksessa kävin syöpäriskin vuoksi. Lääkäri päätti niin ettei tarvitse juosta seurannassa ja koko ajan miettiä, tuleeko syöpä vai ei.

Sairaalaan kun menet, ilmottaudut viivakoodinlukijalle, joka ohjaa sinua seuraavalle viivakoodinlukijalle. Sitten menet pukuhuoneeseen vaihtamaan sairaalavaatteet ja neuvot samalla vanhempia, hermostuneita ihmisiä pienessä pukuhuoneessa, mistä vaatteet löytyvät. Sen jälkeen kävelet myssy päässä takaisin ala-aulaan viivakoodinlukijan ohjaamana. Mitä tapahtuisi, jos menisin ulos?

Esioperaation jälkeen takaisin ja käytävällä kahden mykän hoitajan tarkkaillessa epäilyttävät pillerit naamaan ja käytävää pitkin kohti leikkaussalia. Tältäkö kuolemaantuomitusta tuntuu; tulee liioitteleva ajatus mieleeni. Vahtihoitajat katsovat välillä taakseen, että tulen perässä enkä yritä karata enkä kompastu pillereihini. Kiipeän leikkauspöydälle. Kyllä on ajat muuttuneet...

Kaikki on naisia kirurgia myöten ja odotamme anestesialääkäriä, joka on mies eikä näytä naamaansa. Ajoitus on suunniteltu hyvin: samanaikaisesti isketään kylmä maadoitusjuttu mahan päälle ja kirvelevä aine suoneen, kaasunaamari naamalle ja se on menoa. Mistä minulle taas tuleekin ajatus, että mitä jos nyt huudan apua. Tämä on 9. leikkaukseni enkä pelkää vai pelkäänkö sittenkin...

Kesällä kerran

Kissan kesä on taas lopuillaan. Olimme lomalla yhdessä mökillä. Järvi ei enää pelota vaan Muksu kävelee uhmakkaasti veden rajassa kuin kertoakseen, että ärjy mitä ärjyt. Jos kissa saisi valita, emme asuisi kaupungissa. Se on oikeassa!

Kalareissuun kannattaa osallistua, ettei vain heitetä saalista takaisin järveen. Ei ole niin pientä kalaa, ettei se kisulle maistuisi.

Oulussa piha meni kokonaan uusiksi. Koneet jyräsivät kaiken maan tasalle. Kuinka kukat pelastettiin, siitä kuulette ensi kerralla : )

Comeback

Pääsiäinen tuo hyviä muistoja ja on iloinen juhla, vaikka kansakoulussa pidin peukkuja, että Pontius Pilatus olisi pelastanut Jeesuksen, mutta se surkimus meni "pesemään kätensä" :)

Ajattelin palailla blogiin väsyttävän talven jälkeen. Kun on oikein "arkiintunut", ei vain ole mitään sanottavaa. Rutiinit imaisivat minut voimallisesti otteeseensa. Joskus vain käy niin.

Iloista pääsiäistä rakkaat blogiystävät!

Onneen ei tarvita paljon

Uuden vuoden unelma kiertyy viileähkön kesäaamun tunnelmiin, kun polttava aurinko viestittelee itsestään männynrunkojen välistä ja pilvien lammaskuoro on saanut johtajan. Uusi aamu ja uusi toivo.

Onnellisten päivien aamuja teille kaikille 2019!

Vähemmistönä omassa kodissani : )

Kotonani on tänä jouluna niin kansainvälistä porukkaa, että olen ainut suomenkielisenä syntynyt suomalainen : ) Ehkä siinä vaaditaan lasi viiniä, että aivot jaksaa edes yrittää espanjalaisen vieraan kanssa espanjaksi puhumista. Onneksi hän osaa englantia ja varmasti oppii sanat "kinkku", "kissa" ja "sauna".

Vai mitä, kissa?

Kissa: ei mitään väliä, minä ymmärrän teitä kaikkia ja vatsan kautta ymmärrys paranee. Hyvää joulua kissalliset - vähän koirallisetkin ja eläimettömät (mitä en voi ymmärtää ;)

Ihanaa olla yli kuusikymppinen

Ihanaa olla yli 60 ja täysin sinut itsensä kanssa. Eksyin eilen vaatekauppaan katselemaan jotain joululahjaa nuorisolle ja oikein ahdistuin muistellessani kuinka joskus epätoivoisesti etsin sieltä jotain pikkujoulukampetta. Äkkiä pois.

Saa leikkiä kameran kanssa kuten yrittää estää pilveä satamasta:

Saa tehdä varjokuvia ilman varjoja, kun sattuu kohdalle:

Välillä iskee murhe tässä marraskuun harmaudessa, mutta hautausmaallakin löydän luonnon kauneutta:

Nainen on vahva, nainen osaa nauttia pienistä asioista, nainen leipoo vaikka kakun:

Jokaisella on se asia, mikä katkaiseen kamelin selän, mutta silloin pitää hakea apua. Minulla se kamelin selkä on murtunut monta kertaa, mutta ei katkennut. Murtumat on luutuneet vahvemmiksi.

Suuttumus on hyvä voimavara. Juuri nyt suututtaa, että lääkärit eivät saa selville kipujani. Näen öisin unta siitä kivusta ja onneksi olen lakannut heräämästä siihen. Olen siis tottumassa kipuun niin, että se tulee uniin eikä herätä. Viime yön unessa selitin lääkärille, mitä kaikkea on jo tutkittu. Lääkärillä oli otsalamppu, jossa oli otsalampun kohdalla numero 91. Lääkäri osoitti siihen kyllästyneenä puheisiini ja sanoi, että hänellä on noin monta ilmistä jonossa joten ei ole sun kanssa aikaa :D

Onneksi minulla on oma terveydenhoitaja. Lisäksi hän pitää huolen, että nousen töihin. Jos nukahdan kahdesta herätyskellosta huolimatta, Muksu kyllä herättää.

Tänään näyttää vihdoinkin paistavan aurinko Oulussakin ja kevät alkaa kohta tulla ja tämänkin pesän lintuset palaavat aikuisina ja tekevät uusia pesiä ja uusia poikasia. Elämä jatkuu!

Ruikutus ei auta, mutta on oikeus hakea apua, vaikka jossain ihmiset kärsivät sodasta, nälänhädästä ja kaikesta kauheudesta. Maailman hauskin mies Ismo Leikola sanoi, että hänestä on tullut niin pyöreä, kun äiti sanoi aina, että syö lautasesi tyhjäksi, kun Afrikassa lapset kuolee nälkään - ja niin hän söi ja söi.

Tässä voimakuva:

Metsän salaisuudet

Olen ollut vähän satumaisella tuulella. Höperöidyin mökille syyslomalla ja tuloksena kuvia.

Metsän reunat ovat salaperäisiä ja vähän pelottaviakin. Minä olen peura ja kurkin pellolle, olisiko siellä syötävää ilman, että vastapäisen metsän varjoista syöksyy jokin uhka.

Ei ollut muita kuin kavereita. Nyt masut pullolleen.

Mäntyvanhus yritti estää minua menemästä metsään. Hetken huokailtuaan se totesi minut vaarattomaksi tuulipukumummeliksi.

Värit juhlivat.

Sitkeyspuu. Kurottelee ylöspäin vaikka mikä olisi.

Rannalla asetuin vesilinnun asemaan ja kurkistelin kasvien lomasta.

Mitä lukijat näkevät alla olevassa kuvassa? (Naps isommaksi.)

 Itse näen Mona Lisan, koiranpennun, akvaariokalan, viheltävän kissan...

Menninkäiset ja minä menimme yöpuulle, missä sitten kenenkin yöpuu.

Eihän se kuu malttanut olla kurkkimatta meidän unia.