Mikään toimi ei ole yhtään sen merkityksellisempää kuin kivien kiikuttaminen kottikärryillä sinne sun tänne. 100 vuotta on kiviä järjestelty työllä ja tuskalla, myrskyt ovat tehneet omat monumenttinsa ja lopulta minä luulen voivani vaikuttaa tilanteeseen.
Tietotekniikka ja automobiili ovat pettäneet minut. Olen niin sähköistynyt, että jos tulisi sähkökatko, loistaisin varmasti ihan itsekseni. Silittelisin kissaa niin, että ritinä kuuluu ja loistaisimme yhdessä kuin majakka nukkumalähiön typerryttävässä tylsyydessä. Tarvittaisiin jokin alkuräjähdys, että pääsisin kivikuormastani hetkeksi kompastuakseni tarttuviin seitteihin.
Saappaassa litisee märkä sukka, niskaa pakottaa, väsyttää, seitit liimautuvat kosteisiin sormiin ja marjaämpärissä on roskia pitkäkoipisten ötököiden rattona. Tihkusade armahtaa piilottamalla ihmisen häpeän kyyneleet. Häpeän omasta heikkoudesta.
Nousenko kivelle muurahaisen tavoin, että Jumala näkisi paremmin. Kivelle? Siksikö minä sitä kivikasaa raahaan...
meidän pihakallio räjäytettiin rikki taloa rakentaessa, niitä kiviä olen hellästi siirrellyt ja rakennellut kaikenlaisia muureja kukkia ja puita varten.
VastaaPoistaToisten kiviä rannoilta ei toki saa siirrellä...
PoistaOmia kiviä ovat omalla rannalla - valitettavasti - tai kyllä siitä vielä hyvä tulee.
PoistaVoimia kivisavottaan. Ihanat kuvat!
VastaaPoistaVoimat kasvaa töitä tehdessä : )
PoistaEtkö voisi kuvitella, että kivien kolistessa kottikärrystä uuteen paikkaan ja hien valuessa naamaltasi sekottuen kyyneliin, saat roimasti sisäistä voimaa. Vielä kun tuijotat hetken järvelle, niin heikkoutesi kääntyy vahvuudeksi.
VastaaPoistaRantasi on aivan ihana. Hyvin terapeuttinen kivineen.
Tekstini ei ollut aivan konkreettinen. Minusta on ihanaa rehkiä mökillä. Ainakin siellä on aineksia polkujen tekoon : )
PoistaLohduttava(?) tulkinta tuokin...
VastaaPoistaJokaisella on omat kivensä raahattavana joskus : )
PoistaKyllä se järjestyy, ajan kanssa. tsemppiä!
VastaaPoistaKivet ei ainakaa karkaa eikä niitä kukaan varasta : D
PoistaSellaista se elämä on. Joinakin päivinä kivikuorma tuntuu liian raskaalta, kunnes tulee päivä, jolloin jostakin tulee voimia taas taakkaansa raahata.
VastaaPoistaKokemusta on ja aina on selvitty : )
PoistaKivien siirtelyä olen nyt harrastanut tässä pihalla 21 vuotta. Aina kun lapioni johonkin isken, kolahtaa se kiveen. Tästä on varmasti ohi menneet ne suuret jääkauden lohkareet ja kaikki rippeet on rapisseet tähän mäkeen. Joten ymmärrän kyllä, miten tuskaista se välillä on.
VastaaPoistaToisaalta rankka raataminen tekee myös hyvää -sisäisesti. Ja kun homma joskus on valmis, mietis mikä tunne siitä tulee....
Tsemppiä siirtelyyn.
Voisihan niiden antaa olla rauhassa. Kunhan melskaan ilokseni : )
PoistaNyt sinulle on tainnut iskeä syysväsymys. Muista, ei sinun tarvitse yksin sitä elämän kivikuormaa raahata. Anna toisten tehdä välillä ja keskity sinä johonkin mukavampaan. Eikä niitä marjojakaan tarvi metsästä hakea, niitä saa kaupan kaapista valmiiksi pakastettuna.;D Kaikki mikä helpottaa elämää on sallittua.
VastaaPoistaOlen kyllä löytänyt helpomman elämän konstit. Päiväunet viikonlopulla on yksi niistä : )
PoistaOikeasti tykkään niin kivi- kuin marjahommistakin : )