Ihanaa olla yli kuusikymppinen

Ihanaa olla yli 60 ja täysin sinut itsensä kanssa. Eksyin eilen vaatekauppaan katselemaan jotain joululahjaa nuorisolle ja oikein ahdistuin muistellessani kuinka joskus epätoivoisesti etsin sieltä jotain pikkujoulukampetta. Äkkiä pois.

Saa leikkiä kameran kanssa kuten yrittää estää pilveä satamasta:

Saa tehdä varjokuvia ilman varjoja, kun sattuu kohdalle:

Välillä iskee murhe tässä marraskuun harmaudessa, mutta hautausmaallakin löydän luonnon kauneutta:

Nainen on vahva, nainen osaa nauttia pienistä asioista, nainen leipoo vaikka kakun:

Jokaisella on se asia, mikä katkaiseen kamelin selän, mutta silloin pitää hakea apua. Minulla se kamelin selkä on murtunut monta kertaa, mutta ei katkennut. Murtumat on luutuneet vahvemmiksi.

Suuttumus on hyvä voimavara. Juuri nyt suututtaa, että lääkärit eivät saa selville kipujani. Näen öisin unta siitä kivusta ja onneksi olen lakannut heräämästä siihen. Olen siis tottumassa kipuun niin, että se tulee uniin eikä herätä. Viime yön unessa selitin lääkärille, mitä kaikkea on jo tutkittu. Lääkärillä oli otsalamppu, jossa oli otsalampun kohdalla numero 91. Lääkäri osoitti siihen kyllästyneenä puheisiini ja sanoi, että hänellä on noin monta ilmistä jonossa joten ei ole sun kanssa aikaa :D

Onneksi minulla on oma terveydenhoitaja. Lisäksi hän pitää huolen, että nousen töihin. Jos nukahdan kahdesta herätyskellosta huolimatta, Muksu kyllä herättää.

Tänään näyttää vihdoinkin paistavan aurinko Oulussakin ja kevät alkaa kohta tulla ja tämänkin pesän lintuset palaavat aikuisina ja tekevät uusia pesiä ja uusia poikasia. Elämä jatkuu!

Ruikutus ei auta, mutta on oikeus hakea apua, vaikka jossain ihmiset kärsivät sodasta, nälänhädästä ja kaikesta kauheudesta. Maailman hauskin mies Ismo Leikola sanoi, että hänestä on tullut niin pyöreä, kun äiti sanoi aina, että syö lautasesi tyhjäksi, kun Afrikassa lapset kuolee nälkään - ja niin hän söi ja söi.

Tässä voimakuva: